Se on totta, mitä tästä paikasta kerrotaan. Siis se, että täällä kaikki toimii. Kukaan ei vain tiedä milloin.
Otetaan nyt esimerkiksi se pankkikortti. Minullahan nyt on se. Mutta siinäpä se. Sitä ei voi käyttää. Se ei toimi kaupassa, eikä automaatilla. Edes saldoa ei voi kysyä. Vaikka niin piti olla heti valmis käyttöön. Kylläpä Pankintäti taas iloisesti yllättyy, kun lauantaiaamuna teputan pankkiin häntä tapaamaan. Taytynee viritellä joku kuminauha/pyykkipoikasysteemi, että pysyy hymy naamalla. Täällä kun ei missään tapauksessa saa näyttää sitä, että ohimosuoni on ratkeamispisteessä. Loppuu se vähäinenkin ripeys asiakaspalvelussa siihen paikkaan.
Pankista vielä sen verran, että yritin saada nettipankkitunnuksia, mutta luonnollisestikin turhaan. Ne saa vasta joskus sitten, kun on se asukasviisumi. Ja milloin se tulee? Ei tietoa, luvattiin, että 6 viikkoa maahantulosta, mutta merkit näyttävät nyt sille, että saattaapa tovi vierähtää siitäkin pidemmälle.
Mutta kyllähän täällä joku sujuukin: eilen työn jälkeen kuulimme pikkuhuhun, että voisimme mennä katsomaan tulevia asuntojamme. Ja niinpä mentiin. Paikalle osui myös Herra Isoherra, joka päättää siitä, kuka minkäkin asunnon saa. Ja kas hän lupasi tuoda asuntojen avaimet meille tänään töihin. Rohkenin epäillä. Siksi yllätys olikin suuri, kun varajohtaja soitti, ja pyysi minua alakertaan kesken työpäivän vastaanottamaan avaimia. Voi mikä ihana tunne. Kokonaan unohdin aamuisen harmituksen, kun olin huomannut, että työpaikalla omalta työpöydältäni on 'lähtenyt kävelemään' suunnitteluvihkoni, yllin kirjat sekä yksi taannoin ostamani satukirja.
Siinä samassa soitin Jiille, joka päätti siltä istumalta astella autovuokraamoon. Olimme näet jo aiemmin päättäneet, että vuokraamme auton sitten, kun saamme asunnon. Omaa autoa ei voi vielä ostaa, kun ei ole sitä asukasviisumia. Auto on 1500 km ajettu Toyota Corolla, täysillä vakuutuksilla (täyskasko), kuukauden vuokra kustantaa 470 euroa. Ei paha. Ja jo ennestään tiedämme, että bensiini maksaa 30 senttiä / litra ja auton pesu (auton pesu sisältä ja ulkoa, myös ikkunoiden pesut, ovien välit sekä imurointi) maksaa 6 euroa. Näillä hinnoilla ehkä jopa minun autoni saattaisi pysyä puhtaana ;) Parempi olisi, sillä täällähän saa sakot, jos ajelee liian likaisella autolla. Ensin tulee varoitustarra ja sitten ihan kunnon sakko.
Töitteni jälkeen päräytimme uuteen kotiimme. Paitsi että avaimet eivät tietenkään sopineet ulko-oveen. Voi jee sitä harmituksen määrää. Viikonloppu juuri alkanut, mikä nyt avuksi? Yritin soitella kaikkiin mahdollisiin numeroihin, mutta kukaan ei vastannut. Päätimme tehdä uhkarohkean retken ja mennä käymään työpaikallani (jonne normaalisti miehillä ei ole mitään asiaa, etenkään shortseissa), sillä kotimaahan suunnannut kollega oli ystävällisesti pakannut meille koululle jemmaan paljon tarpeellista kodintarviketta. Retki meni mukavasti, etenkin kun juuri saapuessamme määränpäähän sain puhelun, jossa kerrottiin, että hetken kulutta joku tulee avaamaan kodin ulko-oven.
Uudella kodilla yllätykseksemme olikin sähköt. Tämä selvisi, kun yksi rakennusmies tuli meitä auttamaan. Hyvinhän sekin homma meni, vaikka hän ei puhunutkaan juuri englantia. Mittasimme huoneet ja suunnittelimme sisustusta, kunnes sitten jossain vaiheessa tajusimme, että asuntoon ei tule vettä. Jii etsi taas saman raksahepun käsiinsä (kyllä, talohan on vielä hivenen kesken, mutta meillehän se ei ole mitään uutta, että muutamme keskeneräiseen) ja hän tulikin ystävällisesti opastamaan. Katsoin haavi auki vierestä, kun hän neuvoi Jiitä hyppäämään keittiön työtasoille (graaniittia, jeij!!) ja antoi käteen tasoitusliipan ja neuvoi rassaamaan sillä yhden kattolevyistä irti. !!! Miten??? Sitten, aivan kuin lamppu olisi syttynyt, hän ryntäsi kylpyhuoneeseen ja ryhtyi huutamaan stop stop stop ja meni juoksujalkaa jonnekin. Ja kohta alkoi putkisto rupluttamaan ja kyllä, hanoista tuli vettä. Se taas tarkoittaa sitä, että voimme ryhtyä siivouspuuhiin. Meitähän muuttaa koko kerroksellinen suomalaisia, ja naapuri olikin ehtinyt jo tilata huomiselle siivoojan, ja siitä sitten tomerina päätimme kaikki työllistää tämän saman rouvan. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kiireenvilkkaa täytyy ostaa imuri, mopit, rätit ja vaikka mitkä muut.
Ja vaikka mitä muuta ostettiinkin. Ei kuitenkaan imuria ;) Huonekalukaupassa oli alkanut mahtiale, ja jo etukäteen valitsemamme ruokailuryhmä 8:lle oli mukavassa alessa. Lisäksi löysimme kivan 180 cm leveän sängyn todella kovalla patjalla sekä kulmasohvan (harmaa!!! En olisi uskonut). Ja koska olemme niin hyviä löytämään, niin löysimme vielä ihanan vierassängyn, joka ei-vieras -aikaan on työhuoneen sohvana sekä todellisena yllätyslöytönä jättiläiskokoisen lepotuolin, joka lepoasentoineen tulee olemaan minu varma päiväunipaikka. Nämä huonekalut maksoivat nyt alepäivillä yhteensä noin 2200 euroa. Olen tämmöisenä budjettipirkkona ihan tyytyväinen. Paitsi se, että se pankkikortti ei toiminut, luonnollisesti hivenen nostatti verenpainetta. Mutta onneksi suomalainen pankkikortti toimii kuin rasvattu salama. Huonekaluista vielä sen verran, että ne toimitetaan kotiimme maanantaina. Kuljetus ja kasaus sisältyvät hintaan.
Huomenna suunnittelimme jatkavamme tätä hyvin alkanutta kodin varustelua. Ostamme siivousvälineitä sekä kenties tilaamme kodinkoneet. Päivällä kaupat menevät pyhäpäivän kunniaksi muutamaksi tunniksi kiinni, mutta aukeavat taas neljän viiden välillä. Illansuuhun on minulla suunnitelmissa mennä ostosmatkalle hankkimaan verhoja ja sen sellaista, Jii ottanee uutta kotikaupunkiamme haltuun autoilemalla ;) Johan tässä kuukausi vierähtikin taksin takapenkillä
Tästä nyt varmasti unohtuu jotain. Niinkuin esimerkiksi ne valokuvat. Lupaan kuvata huomenna :)
Tunnelmat ovat täällä kohoamaan päin :)
( M )
torstai 26. syyskuuta 2013
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Abu Dhabi International Motorbike Show 2013
Lähdimme lauantain (täällä perjantai) kunniaksi katsastamaan paikallista moottoripyöräkulttuuria pääkaupunkiin. Pientä jännitystä oli ilmassa, kun ei osattu odottaa mitä tuleman pitää. Tapahtumapaikkana toimi yksi Abu Dhabin isoista ostoskeskuksista ja ennakkomainonnassa oli ilmoitettu, että ulkona on tapahtumaa jos jonkinlaista. Pihalla oli kuitenkin melko hiljaista ja vain muutama pyörä. No ei siinä mitään. Suunnattiin sisään ja sieltähän niitä pyöriä alkoikin löytyä. Varsinainen näyttely oli ripoteltu pitkin pääkäytävää. Pientä kulttuurishokin tunnetta meinasi vaan tulla heti ovella, kun ensimmäinen pyörä joka tuli vastaan oli tämä harley dansonin raiskaama karusellihevonen..
Tämä menee ehkä rajatapauksena. Hieno bobberi, mutta kaikki minkä pystyy kultaamaan on kullattu. Tämä taisi olla yhden paikallisen kustompajan tekele.
Tämän näyttelypäivän iltana paikalliset kertsit järjestivät Thunder Ride-ajon Yas- ja Sadiat saarten kautta Abu Dhabi Islandille, jossa oli kuulemma 400 pyörää. Pitää varmaan paikkaansa. Seutu oli nimittäin aivan tukossa vielä pari tuntia muodostelman saapumisen jälkeen.
Joukoista tunnistettiin ainakin suomalaisia, jenkkejä, ranskalaisia ja saksalaisia expatteja.
( J )
tiistai 24. syyskuuta 2013
Arabian yllätys
Muutamissa postauksissa olen sivunnut pankkikorttiasiaa.
Tänään Rva Pankintäti löi minut ällikällä ja soitti kertoakseen, että pankkikorttini on nyt suvainnut saapua tänne määränpäähänsä ja voin mennä noutamaan sen.Ja huom. tämähän tapahtui nyt yhden päivän etukäteen: korttiahan lupailtiin vasta huomiselle. Että toimiihan täällä joku etuajassakin.
Paitsi että epäilevän luonteenlaadun omaavana epäilen vielä kortin toimintakykyä ja jopa sitä, onko kortti kaiken kaikkiaankaan juuri minun korttini. Tähän asiaan taitaa huomenna tulla joku selvyys, sillä suunnittelin pankkiretkeä iltapäivälle.
Saapa nähdä miten käy. Siitä lisää tuonnempana.
( M ) ( Epäilevä Tuomas )
Tänään Rva Pankintäti löi minut ällikällä ja soitti kertoakseen, että pankkikorttini on nyt suvainnut saapua tänne määränpäähänsä ja voin mennä noutamaan sen.Ja huom. tämähän tapahtui nyt yhden päivän etukäteen: korttiahan lupailtiin vasta huomiselle. Että toimiihan täällä joku etuajassakin.
Paitsi että epäilevän luonteenlaadun omaavana epäilen vielä kortin toimintakykyä ja jopa sitä, onko kortti kaiken kaikkiaankaan juuri minun korttini. Tähän asiaan taitaa huomenna tulla joku selvyys, sillä suunnittelin pankkiretkeä iltapäivälle.
Saapa nähdä miten käy. Siitä lisää tuonnempana.
( M ) ( Epäilevä Tuomas )
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Asunto-asiaa
Tänään tulee täyteen kahdeksas kodittomuusviikko. Hohhoijaa. Ja varmasti vielä tovi vierähtää, ennen kuin pääsemme kuluttamaan oman kodin lattioita. Tässä vaiheessa joudun toteamaan, että jos vielä joku kehottaa 'nauttimaan nyt kunnolla hotellielämästä' ja 'viettämään helppoa elämää valmiissa aamiaispöydässä', niin en ole varma vastaanko seurauksista ;) Sen verran puuduttavaa tämä hotelliasuminen on. Omaa arkea on jo todella ikävä. Ja uskokaa tai älkää niin myös Juhla-Mokkaa.
Viime torstaina pääsimme katsomaan juuri valmistumassa olevaa taloa, jossa on tusinan verran asuntoja. Hyvällä paikalla, vain muutama kilometri työpaikasta eikä kauppaankaan ole pitkä matka. Kuten ei myöskään keskustaan, joskin keskusta tulee ymmärtää tässä pinta-alaltaan suuressa kaupungissa väljästi. Talossa oli kolme meitä kiinnostavaa asuntoa. Nyt odotellaan, miten tilanne tästä jatkuu. Osa meistä on nähnyt suuresti vaivaa ja käyneet katselemassa omatoimisesti kaikenlaisia asuntoja pitkin poikin, mutta me päätimme nyt 'tyytyä' tähän tuliterään vaihtoehtoon. Sikäli mikäli joku niistä valitsemistamme asunnoista osuu meille. Ja älkää kysykö, miten valinta menee. Täällä se voi periaatteessa mennä miten vain tahansa ;)
Jotain tehdäksemme kävimme kuitenkin juuri äsken katsastamassa kodinkonetarjontaa ja teimmekin jo valinnat koneista. Ostoslistalla on jääkaappipakastin, (kaasu)liesi (90cm leveä) ja pyykkikone-kuivuri. Näistä mieluiset mallit löytyivät yhdestä kaupasta, euroissa hintaa niille jäisi hivenen alle 1200 €. Mielestämme ihan sopiva hinta.
Toki myös muita kalustuksia on katseltu, sänkyjä, sohvia, ruokapöytiä ja niitä kaikkein tärkeimpiä, eli vierasvuoteita :) Hih.
Ystävämme selvittivät jo sen, että paikallisesta Ikeasta online- ostosten toimitusaika on 12 vrk. Että josko ryhtyisi oikeaksi bloggaajaksi ja tilaisi sieltä blogisohvat eli Ektorpit. Saapa nähdä miten käy. Yhdessä täkäläisessä isossa huonekalukaupassa on melko houkutteleva tarjous: kun ostaa 500:lla saa 200 'palautuksena', voucherien muodossa. Eli jos hankkisi 5000 maksavan sängyn patjoineen, voisi 2000:lla hankkia vaikkapa ruokapöydän.. Täytyypä harkita. Ja tietysti tehdä retki kyseiseen liikkeeseen.
Että tämmöistä tällä kertaa. Lopuksi on pakko tehdä vielä pieni pankkikorttipäivitys. Viimeisimmällä retkelläni pankkiin selvisi, että ei sitä korttia kukaan ole missään vaiheessa tilannut saati aikonut lähettää tänne. Viime viikolla se kuulemma sitten tilattiin. Päivä oli tiistai. Pankkitäti kertoi, että neljän päivän kuluttua voin tulla noutamaan korttini. Eikä kuulemma tarvitse odotella mitään viestiä. He ehkä soittavat. tai jos eivät, niin voin silti tulla pankkiin (!!). Koska jo muutamassa asiayhteydessä olen huomannut, että oma aikakäsitykseni poikkeaa tästä tämän maan yleisestä aikakäsityksestä melko paljon, katsoin viisaimmaksi tiedustella, mitäköhän päivää mahdamme elää sitten neljän päivän kuluttua. Pankkitäti laskeskeli tovin ja pitkän harkinnan jälkeen kertoi, että voin tulla keskiviikkona. Jaahas. Keskiviikkoon oli kylläkin minun laskuni mukaan viime tiistaista 8 päivää, mutta täkäläisittäin siis 4. Tarkemmin asiaa pohdittuani huomaan, että jotakuinkin näin se täällä menee.
( M )
Viime torstaina pääsimme katsomaan juuri valmistumassa olevaa taloa, jossa on tusinan verran asuntoja. Hyvällä paikalla, vain muutama kilometri työpaikasta eikä kauppaankaan ole pitkä matka. Kuten ei myöskään keskustaan, joskin keskusta tulee ymmärtää tässä pinta-alaltaan suuressa kaupungissa väljästi. Talossa oli kolme meitä kiinnostavaa asuntoa. Nyt odotellaan, miten tilanne tästä jatkuu. Osa meistä on nähnyt suuresti vaivaa ja käyneet katselemassa omatoimisesti kaikenlaisia asuntoja pitkin poikin, mutta me päätimme nyt 'tyytyä' tähän tuliterään vaihtoehtoon. Sikäli mikäli joku niistä valitsemistamme asunnoista osuu meille. Ja älkää kysykö, miten valinta menee. Täällä se voi periaatteessa mennä miten vain tahansa ;)
Jotain tehdäksemme kävimme kuitenkin juuri äsken katsastamassa kodinkonetarjontaa ja teimmekin jo valinnat koneista. Ostoslistalla on jääkaappipakastin, (kaasu)liesi (90cm leveä) ja pyykkikone-kuivuri. Näistä mieluiset mallit löytyivät yhdestä kaupasta, euroissa hintaa niille jäisi hivenen alle 1200 €. Mielestämme ihan sopiva hinta.
Toki myös muita kalustuksia on katseltu, sänkyjä, sohvia, ruokapöytiä ja niitä kaikkein tärkeimpiä, eli vierasvuoteita :) Hih.
Ystävämme selvittivät jo sen, että paikallisesta Ikeasta online- ostosten toimitusaika on 12 vrk. Että josko ryhtyisi oikeaksi bloggaajaksi ja tilaisi sieltä blogisohvat eli Ektorpit. Saapa nähdä miten käy. Yhdessä täkäläisessä isossa huonekalukaupassa on melko houkutteleva tarjous: kun ostaa 500:lla saa 200 'palautuksena', voucherien muodossa. Eli jos hankkisi 5000 maksavan sängyn patjoineen, voisi 2000:lla hankkia vaikkapa ruokapöydän.. Täytyypä harkita. Ja tietysti tehdä retki kyseiseen liikkeeseen.
Että tämmöistä tällä kertaa. Lopuksi on pakko tehdä vielä pieni pankkikorttipäivitys. Viimeisimmällä retkelläni pankkiin selvisi, että ei sitä korttia kukaan ole missään vaiheessa tilannut saati aikonut lähettää tänne. Viime viikolla se kuulemma sitten tilattiin. Päivä oli tiistai. Pankkitäti kertoi, että neljän päivän kuluttua voin tulla noutamaan korttini. Eikä kuulemma tarvitse odotella mitään viestiä. He ehkä soittavat. tai jos eivät, niin voin silti tulla pankkiin (!!). Koska jo muutamassa asiayhteydessä olen huomannut, että oma aikakäsitykseni poikkeaa tästä tämän maan yleisestä aikakäsityksestä melko paljon, katsoin viisaimmaksi tiedustella, mitäköhän päivää mahdamme elää sitten neljän päivän kuluttua. Pankkitäti laskeskeli tovin ja pitkän harkinnan jälkeen kertoi, että voin tulla keskiviikkona. Jaahas. Keskiviikkoon oli kylläkin minun laskuni mukaan viime tiistaista 8 päivää, mutta täkäläisittäin siis 4. Tarkemmin asiaa pohdittuani huomaan, että jotakuinkin näin se täällä menee.
( M )
tiistai 17. syyskuuta 2013
Vessa-asiaa
Seuraava teksti ei sovi heikkohermoisille ;) Tai mistäs minä tiedän. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa WC-havainnoistani tässä maassa.
Itse eri maissa matkailleena olen päässyt ja joutunut jos jonkinlaiseen vessaan. Sen verran olen oppinut, että esimerkiksi ravintolasalin siisteydellä ei ole välttämättä mitään tekemistä WC-tilojen siisteyden tai mukavuuden kanssa. Muistan ällistelleeni suuresti pariisilaisen hienon päivällisravintolan weeceessä lattiassa olevaa reikää. Siis paikallista vessaa.
Täällä kaikki on siistiä. Vessoja siivotaan jatkuvalla syötöllä. Tuoksumaailma on kaikkia mahdollisia desinfiointiaineita ja niiden sekoitelmia. Saippua-annostelijassa on saippuaa ja käsipaperi ei ole koskaan mistään loppu. Tämä siisteys liittyy takuuvarmasti uskonnollisiin seikkoihin.
Olemme pistäneet merkille, että etenkin ostoskeskusten isoissa wc-tiloissa yksi koppi on aina lukittuna, mutta mitään 'elonmerkkejä' ei kuulu. Ei myöskään 'pois käytöstä' -kylttiä. Toisinaan lukitun kopin edessä saattaa olla 'siivous käynnissä' -ständi.
Salapoliisityyppisesti selvittelin lukitun kopin mysteeriä jo pari viikkoa sitten ollessamme vielä Abu Dhabissa. Ainakin Emirates Palacessa ja muutamassa muussa paikassa lukitussa kopissa on siivooja, mutta ei 'asioimassa' vaan odottamassa, että joku vessaa oikeasti tarvitseva saa asiansa hoidettua ja hän voi siivota. Emirates Palacessa ihmettelinkin tyhjyyttään loistavaa käsipyyhekoria (oli vielä ihan oikeat pyyhkeet) ja täpötäyteen ladattua puhtaitten pyyhkeitten koria. Samoin muutamassa muussa paikassa olen pistänyt merkille, että heti 'käyttäjän' jälkeen siivooja kiiruhtaa koppiin. Mies ( J ) kertoi, että hänelle oli ystävällisesti kieritetty paperiakin varmuuden varalta valmiiksi.
Meitä tämä asia kummastuttaa ja säälittää. Miettikää itse, jos teidät olisi palkattu naurettavalla pikkusummalla jonnekin vessasiivoojaksi tekemään 6 päivää viikossa 10-12 tuntia päivässä työtä vessassa niin, että vessasta ei poistuta.
Arvelinkin jo etukäteen, että kovimmaksi palaksi minulle muodostuu ne järkyttävän suuret luokkaerot, joita tämä maa pullistelee. Näin näyttää käyvän. Kerjäläisiä täällä ei (varmaan luonnollisestikaan) näe missään, mutta sellaisia työläisiä, jotka täyttävät monet orjuuden kriteerit kyllä löytyy. Mutta nyt palaan vielä takaisin vessa-asioihin..
Olen aina kuvitellut olevani jo sen ikäinen, että osaan asioida weeceessä. Väärin. Kohdalleni osui 'Näin käyt vessassa' -oppitunti. Sääntöä säännön perään:
1. Paperia ei käytetä pyyhkimiseen !!!
2. 'Asioiden' jälkeen vain suihkutellaan käsisuihkulla.
3. Paperilla vain kuivataan.
4. Paperia ei laiteta pönttöön vaan PAPERIKORIIN!!
5. Kun wc vedetään, pitää se vielä pestä desinfiointiaineella.
6. Kädet pestään desinfioivalla käsisaippualla.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lattia lainehtii kaikesta tästä suihkutteluvedestä ja yllättävää kyllä, päivän päätteeksi tuoksuu muukin kuin desinfiointiaine. Toisaalta ajattelin, että tämähän voisi olla myös brändättävissä diettituotteeksi: ainakaan itse en koko eilisenä päivänä pystynyt syömään mitään, kun huomasin, että käsipyyhekorissa oli paperi, jolla oli tehty muutakin kuin vain 'taputeltu kuivaksi'. Olin kyllä järkyttynyt.
Älkää oksentako, lopetan tämän jutun ihan kohta ;) Loppukokoomana mainitsen vielä sen, että kylmää vettähän on melko hankala saada tulemaan mistään hanasta. Suihkussakin on niin kuumaa vettä, että hiustenpesu on omituista edestakaisin hyppelyä. Tästä voi siis päätellä myös sen, että vesi wc-pöntössä on lämmintä. Eli KANNATTAA vetää ;)
Ehkä seuraavalla kerralla pääsen jo kunnollisempiin asioihin :) Vaikkapa asuntojuttuihin. Asunnosta ei tosin vieläkään ole mitään tietoa, kuten ei siitä pankkikortistakaan. Taidankin mennä huomenna pankkiin. Taas.
( M )
Itse eri maissa matkailleena olen päässyt ja joutunut jos jonkinlaiseen vessaan. Sen verran olen oppinut, että esimerkiksi ravintolasalin siisteydellä ei ole välttämättä mitään tekemistä WC-tilojen siisteyden tai mukavuuden kanssa. Muistan ällistelleeni suuresti pariisilaisen hienon päivällisravintolan weeceessä lattiassa olevaa reikää. Siis paikallista vessaa.
Täällä kaikki on siistiä. Vessoja siivotaan jatkuvalla syötöllä. Tuoksumaailma on kaikkia mahdollisia desinfiointiaineita ja niiden sekoitelmia. Saippua-annostelijassa on saippuaa ja käsipaperi ei ole koskaan mistään loppu. Tämä siisteys liittyy takuuvarmasti uskonnollisiin seikkoihin.
Olemme pistäneet merkille, että etenkin ostoskeskusten isoissa wc-tiloissa yksi koppi on aina lukittuna, mutta mitään 'elonmerkkejä' ei kuulu. Ei myöskään 'pois käytöstä' -kylttiä. Toisinaan lukitun kopin edessä saattaa olla 'siivous käynnissä' -ständi.
Salapoliisityyppisesti selvittelin lukitun kopin mysteeriä jo pari viikkoa sitten ollessamme vielä Abu Dhabissa. Ainakin Emirates Palacessa ja muutamassa muussa paikassa lukitussa kopissa on siivooja, mutta ei 'asioimassa' vaan odottamassa, että joku vessaa oikeasti tarvitseva saa asiansa hoidettua ja hän voi siivota. Emirates Palacessa ihmettelinkin tyhjyyttään loistavaa käsipyyhekoria (oli vielä ihan oikeat pyyhkeet) ja täpötäyteen ladattua puhtaitten pyyhkeitten koria. Samoin muutamassa muussa paikassa olen pistänyt merkille, että heti 'käyttäjän' jälkeen siivooja kiiruhtaa koppiin. Mies ( J ) kertoi, että hänelle oli ystävällisesti kieritetty paperiakin varmuuden varalta valmiiksi.
Meitä tämä asia kummastuttaa ja säälittää. Miettikää itse, jos teidät olisi palkattu naurettavalla pikkusummalla jonnekin vessasiivoojaksi tekemään 6 päivää viikossa 10-12 tuntia päivässä työtä vessassa niin, että vessasta ei poistuta.
Arvelinkin jo etukäteen, että kovimmaksi palaksi minulle muodostuu ne järkyttävän suuret luokkaerot, joita tämä maa pullistelee. Näin näyttää käyvän. Kerjäläisiä täällä ei (varmaan luonnollisestikaan) näe missään, mutta sellaisia työläisiä, jotka täyttävät monet orjuuden kriteerit kyllä löytyy. Mutta nyt palaan vielä takaisin vessa-asioihin..
Olen aina kuvitellut olevani jo sen ikäinen, että osaan asioida weeceessä. Väärin. Kohdalleni osui 'Näin käyt vessassa' -oppitunti. Sääntöä säännön perään:
1. Paperia ei käytetä pyyhkimiseen !!!
2. 'Asioiden' jälkeen vain suihkutellaan käsisuihkulla.
3. Paperilla vain kuivataan.
4. Paperia ei laiteta pönttöön vaan PAPERIKORIIN!!
5. Kun wc vedetään, pitää se vielä pestä desinfiointiaineella.
6. Kädet pestään desinfioivalla käsisaippualla.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lattia lainehtii kaikesta tästä suihkutteluvedestä ja yllättävää kyllä, päivän päätteeksi tuoksuu muukin kuin desinfiointiaine. Toisaalta ajattelin, että tämähän voisi olla myös brändättävissä diettituotteeksi: ainakaan itse en koko eilisenä päivänä pystynyt syömään mitään, kun huomasin, että käsipyyhekorissa oli paperi, jolla oli tehty muutakin kuin vain 'taputeltu kuivaksi'. Olin kyllä järkyttynyt.
Älkää oksentako, lopetan tämän jutun ihan kohta ;) Loppukokoomana mainitsen vielä sen, että kylmää vettähän on melko hankala saada tulemaan mistään hanasta. Suihkussakin on niin kuumaa vettä, että hiustenpesu on omituista edestakaisin hyppelyä. Tästä voi siis päätellä myös sen, että vesi wc-pöntössä on lämmintä. Eli KANNATTAA vetää ;)
Ehkä seuraavalla kerralla pääsen jo kunnollisempiin asioihin :) Vaikkapa asuntojuttuihin. Asunnosta ei tosin vieläkään ole mitään tietoa, kuten ei siitä pankkikortistakaan. Taidankin mennä huomenna pankkiin. Taas.
( M )
lauantai 14. syyskuuta 2013
Onkohan noin?
Kävimme pankissa. Pankin Täti oli avuliasta sorttia. Hän oli sitä mieltä, että sieltä se pankkikortti tulla tupsahtaa tänne yli sadan kilometrin päähän ehkä ensi viikolla tai vaikkapa ylihuomenna. Jonain päivänä kuitenkin. Yritin kysellä, että mitenkäs se kortti voi siirtyä juuri tähän konttoriin, kun minä en ole sitä pyytänyt siirtymään, kun minulle ei ole tullut sitä viestiä, että koko korttia olisi olemassakaan, mutta taisin muotoilla kysymykseni kehnosti, sillä vastaus ainakin jäi saamatta. Täti oli sitä mieltä, että laittaa sitten tekstarin tai vaikka sähköpostin tai jonkun muun viestin, kun kortti on tullut. Sitten jonain päivänä.
No problem!
Pyysin kuitenkin vielä sen oletetun konttorin numeron, jossa korttini saattaisi olla. Numero tuli, ja 'kotona' hotellissa numeroon soittaessa tehtävä osoittautui mahdottomaksi, minulla kun ei ole sitä 10-numeroista pankin tilitunnusta.
No problem! Nyt sitten odotellaan viestiä Tädiltä. Puhelimeen, sähköpostiin tai parvekkeelle kirjekyyhkyn muodossa??
( M )
No problem!
Pyysin kuitenkin vielä sen oletetun konttorin numeron, jossa korttini saattaisi olla. Numero tuli, ja 'kotona' hotellissa numeroon soittaessa tehtävä osoittautui mahdottomaksi, minulla kun ei ole sitä 10-numeroista pankin tilitunnusta.
No problem! Nyt sitten odotellaan viestiä Tädiltä. Puhelimeen, sähköpostiin tai parvekkeelle kirjekyyhkyn muodossa??
( M )
perjantai 13. syyskuuta 2013
Säästämistä
Eilen puhelimeen tuli tekstari, jossa kerrottiin, että tililleni on tullut rahaa. Siis tälle paikalliselle tilille. No, kiitos, kiitos, viimeeksi tili onkin tullut heinäkuun 15. pv.
Mutta saapunut raha ei luonnollisestikaan ole palkka, ensimmäinen paikallinen palkka tulee todennäköisesti vasta lokakuun lopulla. Mutta nyt siis tähän eilen tulleeseen rahamäärään..
..summa täsmää ns. kalustemäärärahan kanssa. Hienoa. Tästä voi siis päätellä, että hotelliasuminen päättyy joskus. Hyvä, hyvä! Pikkuinen ongelma on tosin se, että minulle ei ole vielä tullut mitään tietoa, että minulla todellakin ON tili. Hakemuksen olen kyllä täyttänyt. En myöskään ole saanut ilmoitusta siitä, että pankkikorttini olisi noudettavissa Abu Dhabista (joillekin ilmoitus on tullut). Eli minulla on rahaa tilillä, jota minulla ei tavallaan ole. Raha on tarkoitettu huonekalujen ja kodinkoneiden ostamiseen uuteen kotiin, mutta uutta kotiakaan ei vielä ole. En siis tiedä, minkäkoisia ruokapöytiä, sohvia, helloja ja jääkaappeja ostaisimme. Mutta eihän sen väliä, koska näillä eilisillä rahoilla en voisi ostoksia maksaa, kun ei ole sitä korttia. No, ehkä asian voisi hoitaa konttorissa, paitsi että minullahan ei ole passia, koska asukasviisumiasiani on vireillä ja passin saa takaisin vasta viisumin myöntämisen jälkeen. Sen on kerrottu vievän 6 viikkoa. Kaksi niistä on jo mennyt. Tämä taitaa olla nyt tämmöinen paikallinen viritelmä säästämisen varalle. Pakkosäästämistä. Säästäminen sinänsä on hyvä asia, mutta siinä vaiheessa, kun saamme asunnon, jokunen huonekalukin olisi ns. kiva yllätys... ;)
Eli nyt näyttää sille, että jatkamme kuitenkin tätä hotelliasumista vielä tovin. Annetaan asunto-, kaluste- ja pankkiasioiden lepäillä nyt siis ihan rauhassa ja vietetään viikonloppua. Suunnittelimme käyvämme tänään yhdessä paikallisessa soukissa (ja huonekalukaupassa..) sekä keitaalla. Haaveissa on myös tehdä retki hotelliparvekkeelta näkyvälle vuorelle, Jebel Hafeetille. Meille suositeltiin sen päällä olevaa hotellia ja sen ravintoloita etenkin auringonlaskun aikaan.
Ensimmäinen työviikko oli tosin niin raskas, että nyt on varmasti syytä panostaa myös lepäämiseen. Retkille on varmasti vielä paljon aikaa sitten tuonnempana. Säästetään siis niitäkin :)
Aurinkoa täältä sinne!
( M )
Mutta saapunut raha ei luonnollisestikaan ole palkka, ensimmäinen paikallinen palkka tulee todennäköisesti vasta lokakuun lopulla. Mutta nyt siis tähän eilen tulleeseen rahamäärään..
..summa täsmää ns. kalustemäärärahan kanssa. Hienoa. Tästä voi siis päätellä, että hotelliasuminen päättyy joskus. Hyvä, hyvä! Pikkuinen ongelma on tosin se, että minulle ei ole vielä tullut mitään tietoa, että minulla todellakin ON tili. Hakemuksen olen kyllä täyttänyt. En myöskään ole saanut ilmoitusta siitä, että pankkikorttini olisi noudettavissa Abu Dhabista (joillekin ilmoitus on tullut). Eli minulla on rahaa tilillä, jota minulla ei tavallaan ole. Raha on tarkoitettu huonekalujen ja kodinkoneiden ostamiseen uuteen kotiin, mutta uutta kotiakaan ei vielä ole. En siis tiedä, minkäkoisia ruokapöytiä, sohvia, helloja ja jääkaappeja ostaisimme. Mutta eihän sen väliä, koska näillä eilisillä rahoilla en voisi ostoksia maksaa, kun ei ole sitä korttia. No, ehkä asian voisi hoitaa konttorissa, paitsi että minullahan ei ole passia, koska asukasviisumiasiani on vireillä ja passin saa takaisin vasta viisumin myöntämisen jälkeen. Sen on kerrottu vievän 6 viikkoa. Kaksi niistä on jo mennyt. Tämä taitaa olla nyt tämmöinen paikallinen viritelmä säästämisen varalle. Pakkosäästämistä. Säästäminen sinänsä on hyvä asia, mutta siinä vaiheessa, kun saamme asunnon, jokunen huonekalukin olisi ns. kiva yllätys... ;)
Eli nyt näyttää sille, että jatkamme kuitenkin tätä hotelliasumista vielä tovin. Annetaan asunto-, kaluste- ja pankkiasioiden lepäillä nyt siis ihan rauhassa ja vietetään viikonloppua. Suunnittelimme käyvämme tänään yhdessä paikallisessa soukissa (ja huonekalukaupassa..) sekä keitaalla. Haaveissa on myös tehdä retki hotelliparvekkeelta näkyvälle vuorelle, Jebel Hafeetille. Meille suositeltiin sen päällä olevaa hotellia ja sen ravintoloita etenkin auringonlaskun aikaan.
Ensimmäinen työviikko oli tosin niin raskas, että nyt on varmasti syytä panostaa myös lepäämiseen. Retkille on varmasti vielä paljon aikaa sitten tuonnempana. Säästetään siis niitäkin :)
Aurinkoa täältä sinne!
( M )
tiistai 10. syyskuuta 2013
Töissä taas
Huomenna tulee täyteen viikko uudessa kotikaupungissa. Hämmentävää. Lähtö Abu Dhabista tuli nopeasti, noin kahden tunnin varoitusajalla. Reilu sadan kilometrin siirtymä tänne Omanin rajalle vei pikkubussilta reilut kaksi tuntia aikaa. Tunnelmat olivat odottavat.
Majoituimme hotelliin, jossa huone ensi alkuun täytti kaikki itoiveet, mutta todellisuus osoittautui toisenlaiseksi. Järkyttävä bassojumputus pauhasi siihen tahtiin koko yön, että ensimmäisenä yönä nukuin kokonaiset puolitoista tuntia. Tee siinä sitten se 'maailman paras ensivaikutelma' uudessa työpaikassa.. Ihmeen hyvin päivä kuitekin meni. Omat unit -kaverit ( = rinnakkaisluokanopet + muutamat muut) olivat valmistelleet asiat hyvin ja perehdyttivät meidät uudet tehokkaasti uuden koulun tapoihin. Tosin tavat ovat niin erilaiset kuin Suomessa, että oman arvioni mukaan noin puoli vuotta saattaa olla sopiva aika yrittää perehtyä työhön.. Huonekin vaihtui vielä kaksi kertaa, ensin hassusti vain kerrosta ylemmäs ja sitten iltamyöhällä vielä hotellin toiselle puolelle, vuoristomaisemiin.
Perjantai ja lauantai olivat vapaapäiviä, kuten täällä aina ja tositoimiin pääsimme sunnuntaina, kun oppilaat kiiruhtivat kouluun. Tai miten sen nyt ottaa. Aamulla vartin yli 8 paikalla oli 11 oppilasta, luokan oppilasmäärän ollessa 23. Puolen päivän aikaan oppilaita oli 17. Maanantaina paikalla oli jo 19 oppilasta ja tänään 22. Paikalliset opettajat kertoivat minulle, että on aivan tavallista, että viimeisimmät tulevat kouluun noin kuukausi kouluvuoden alkamisen jälkeen.Tätä odotellessa..
Tänään oli ensimmäinen ns. lukujärjestyksen mukainen päivä. Nyt käytössä on ensimmäinen lukujärjestysversio, ja ne tulevat muuttumaan vielä moneen kertaan, eli en tässä kommentoi asiaa sen enempiä. Sen verran totean, että kävin vararehtorin juttusilla omasta lukkaristani ja hänkin totesi, että 'Awful, dear!' (aivan kamalaa, kultaseni). Eli muutoksia on tulossa..
Sen verran kuitenkin jatkan lukujärjestyksestä ja koulupäivän rytmistä, että täällä meillä kaikilla oppilailla epuista (=viisivuotiaat) vitosiin (=suomalaisten kolkkien ikäisiä) on 35 oppituntia viikossa. Aika paljon, vai mitä? Päivä alkaa vartin aamunavauksella, joka on kovin erityyppinen, kuin mihih Suomessa törmää. Monta kertaa otetaan asentoa ja lepoa, lapset ovat suorissa jonoissa ja huutavat käskystä kovaan ääneen erinäisiä lauseita ja säkeitä, välillä marssitaan paikallaan ja välillä lauletaan kansallislaulu. Tämän jälkeen siirrytään luokkiin, joissa on pötköön kolme oppituntia. Sitten seuraa lounas, joka kestää 20 minuuttia. Lapsilla on joko eväät tai rahaa mukana, ostettavana on ollut popcorneja, pillimehua ja sämpylä. Eväinä näkyy olevan hyvin samantyyppistä 'sapuskaa'. Tähän väliin lähetän terveisiä edelliselle ryhmälleni Suomeen, joilla oli niiiiiin kauniit ruokailutavat, että kaikki kehuivat heitä asian tiimoilta! Että tervetuloa tänne toimimaan vertaistukena liki samanikäisille tytöille ;)
Kanttiinista ( Ruokalasta) siirrytään luokkaan, jossa on kaksi oppituntia pötköön ja sen jälkeen seuraa päivän ainoa välitunti, joka kestää 10 minuuttia. Ulkoilu tapahtuu polttavan kuumalla (vielä toistaiseksi päivälämpötila yli 40) sisäpihalla. Välkän jälkeen on vielä kaksi tuntia putkeen ja koulupäivä päättyy klo 14 siihen, että bussilaiset kerääntyvät bussijonoihin ja muut omien luokkatunnusten kohdalle odottamaan hakijoita. Hakijoina on usein perheen sisäkkö tai lastenhoitaja, mutta toki myös äidit hakevat lapsia koulusta.
Nyt omat ajatukset ovat vielä ihan sekaisin tästä aloituksen tuomasta jännityksestä ja stressistä sekä uuden opettelusta, en kovin hyvin pysty erittelemään asioita toisistaan. Sen voin todeta, että työ täällä on hyvin erilaista, mihin Suomessa olen tottunut, ja monet käytännön asiat ja koulunpitoon liittyvät seikat tehdään sanoinko eriskummallisesti, mikäli vertaisin Suomeen. Mutta ei ehkä ole hyvä verrata, tämä on eri maa, eri manner, täällä on luonnollisesti myös eri tavat. Mutta on täällä jotain samaakin: monet tietävät, että minulle lähteminen toviksi pois omasta koulustani oli erityisen vaikeaa sen vuoksi, että opetettavanani oli komen vuoden ajan ollut aivan mahtava ryhmä, luultavasti maailman ihanimmat lapset :) Luonnollisesti tänne tullessa mietin, minkälaisia tenavia täällä kohtaan. Ja ilokseni voin todeta, että olipa manner mikä tahansa, lapset ovat lapsia, ja kohdalleni on täälläkin osunut mainio ryhmä. Huvittavaa on se, että moni heistä muistuttaa kovasti edellisessä ryhmässä olleita tyttöjä. Olo on siis siltä osin kotoisa. Ja tänään, kun kokeilimme ekan kerran pientä näyttelemistä, tuli sama tunne kuin jos olisin ollut jokaviikkoisella edellisen ryhmän esitystunnilla.
Nyt taidan rentouttaa itseni ja pulahtaa uimaan. Kello on nyt 18.40 ja noin kymmenen minuuttia sitten tuli pimeää, ei vielä ihan pimeää, mutta sen verran hämärää, että katuvalot syttyivät. Eli juuri hyvä hetki uinnille.
Katsotaan, saisinko lähipäivinä muutaman kuvankin tänne :)
( M )
Majoituimme hotelliin, jossa huone ensi alkuun täytti kaikki itoiveet, mutta todellisuus osoittautui toisenlaiseksi. Järkyttävä bassojumputus pauhasi siihen tahtiin koko yön, että ensimmäisenä yönä nukuin kokonaiset puolitoista tuntia. Tee siinä sitten se 'maailman paras ensivaikutelma' uudessa työpaikassa.. Ihmeen hyvin päivä kuitekin meni. Omat unit -kaverit ( = rinnakkaisluokanopet + muutamat muut) olivat valmistelleet asiat hyvin ja perehdyttivät meidät uudet tehokkaasti uuden koulun tapoihin. Tosin tavat ovat niin erilaiset kuin Suomessa, että oman arvioni mukaan noin puoli vuotta saattaa olla sopiva aika yrittää perehtyä työhön.. Huonekin vaihtui vielä kaksi kertaa, ensin hassusti vain kerrosta ylemmäs ja sitten iltamyöhällä vielä hotellin toiselle puolelle, vuoristomaisemiin.
Perjantai ja lauantai olivat vapaapäiviä, kuten täällä aina ja tositoimiin pääsimme sunnuntaina, kun oppilaat kiiruhtivat kouluun. Tai miten sen nyt ottaa. Aamulla vartin yli 8 paikalla oli 11 oppilasta, luokan oppilasmäärän ollessa 23. Puolen päivän aikaan oppilaita oli 17. Maanantaina paikalla oli jo 19 oppilasta ja tänään 22. Paikalliset opettajat kertoivat minulle, että on aivan tavallista, että viimeisimmät tulevat kouluun noin kuukausi kouluvuoden alkamisen jälkeen.Tätä odotellessa..
Tänään oli ensimmäinen ns. lukujärjestyksen mukainen päivä. Nyt käytössä on ensimmäinen lukujärjestysversio, ja ne tulevat muuttumaan vielä moneen kertaan, eli en tässä kommentoi asiaa sen enempiä. Sen verran totean, että kävin vararehtorin juttusilla omasta lukkaristani ja hänkin totesi, että 'Awful, dear!' (aivan kamalaa, kultaseni). Eli muutoksia on tulossa..
Sen verran kuitenkin jatkan lukujärjestyksestä ja koulupäivän rytmistä, että täällä meillä kaikilla oppilailla epuista (=viisivuotiaat) vitosiin (=suomalaisten kolkkien ikäisiä) on 35 oppituntia viikossa. Aika paljon, vai mitä? Päivä alkaa vartin aamunavauksella, joka on kovin erityyppinen, kuin mihih Suomessa törmää. Monta kertaa otetaan asentoa ja lepoa, lapset ovat suorissa jonoissa ja huutavat käskystä kovaan ääneen erinäisiä lauseita ja säkeitä, välillä marssitaan paikallaan ja välillä lauletaan kansallislaulu. Tämän jälkeen siirrytään luokkiin, joissa on pötköön kolme oppituntia. Sitten seuraa lounas, joka kestää 20 minuuttia. Lapsilla on joko eväät tai rahaa mukana, ostettavana on ollut popcorneja, pillimehua ja sämpylä. Eväinä näkyy olevan hyvin samantyyppistä 'sapuskaa'. Tähän väliin lähetän terveisiä edelliselle ryhmälleni Suomeen, joilla oli niiiiiin kauniit ruokailutavat, että kaikki kehuivat heitä asian tiimoilta! Että tervetuloa tänne toimimaan vertaistukena liki samanikäisille tytöille ;)
Kanttiinista ( Ruokalasta) siirrytään luokkaan, jossa on kaksi oppituntia pötköön ja sen jälkeen seuraa päivän ainoa välitunti, joka kestää 10 minuuttia. Ulkoilu tapahtuu polttavan kuumalla (vielä toistaiseksi päivälämpötila yli 40) sisäpihalla. Välkän jälkeen on vielä kaksi tuntia putkeen ja koulupäivä päättyy klo 14 siihen, että bussilaiset kerääntyvät bussijonoihin ja muut omien luokkatunnusten kohdalle odottamaan hakijoita. Hakijoina on usein perheen sisäkkö tai lastenhoitaja, mutta toki myös äidit hakevat lapsia koulusta.
Nyt omat ajatukset ovat vielä ihan sekaisin tästä aloituksen tuomasta jännityksestä ja stressistä sekä uuden opettelusta, en kovin hyvin pysty erittelemään asioita toisistaan. Sen voin todeta, että työ täällä on hyvin erilaista, mihin Suomessa olen tottunut, ja monet käytännön asiat ja koulunpitoon liittyvät seikat tehdään sanoinko eriskummallisesti, mikäli vertaisin Suomeen. Mutta ei ehkä ole hyvä verrata, tämä on eri maa, eri manner, täällä on luonnollisesti myös eri tavat. Mutta on täällä jotain samaakin: monet tietävät, että minulle lähteminen toviksi pois omasta koulustani oli erityisen vaikeaa sen vuoksi, että opetettavanani oli komen vuoden ajan ollut aivan mahtava ryhmä, luultavasti maailman ihanimmat lapset :) Luonnollisesti tänne tullessa mietin, minkälaisia tenavia täällä kohtaan. Ja ilokseni voin todeta, että olipa manner mikä tahansa, lapset ovat lapsia, ja kohdalleni on täälläkin osunut mainio ryhmä. Huvittavaa on se, että moni heistä muistuttaa kovasti edellisessä ryhmässä olleita tyttöjä. Olo on siis siltä osin kotoisa. Ja tänään, kun kokeilimme ekan kerran pientä näyttelemistä, tuli sama tunne kuin jos olisin ollut jokaviikkoisella edellisen ryhmän esitystunnilla.
Nyt taidan rentouttaa itseni ja pulahtaa uimaan. Kello on nyt 18.40 ja noin kymmenen minuuttia sitten tuli pimeää, ei vielä ihan pimeää, mutta sen verran hämärää, että katuvalot syttyivät. Eli juuri hyvä hetki uinnille.
Katsotaan, saisinko lähipäivinä muutaman kuvankin tänne :)
( M )
tiistai 3. syyskuuta 2013
Se vähän laadukkaampi paikka
Maanantai on hyvä retkipäivä, se on todettu jo moneen kertaan. Niin tälläkin viikolla. Hyppäsimme taksiin ja hurautimme kurkistamaan, minkälainen onkaan se vähän laadukkaampi paikka, rakennuskustannuksiltaan maailman toiseksi kallein hotelli, Emirates Palace.
Paikkaa voi todella lämpimästi suositella tällä suunnalla liikkuville. Hauskaa on se, että kuka tahansa voi tulla hotellille nauttimaan vaikkapa kupillisen kullalla kuorrutettua kahvia, tai käyskentelemään hotellin pihamaalle. Hotellin ensimmäisessä kerroksessa voi suhteellisen vapaasti kierrellä ja katsella, tai istahtaa jollekin kymmenistä sohvaryhmistä. Pääsymaksuja ei ole. Sisääntullessa turvamies toki kurkkaa taksiin, ja jos tämän seulan selvittää, on luvassa mukava parituntinen kultaa, kristallia, marmoria ihaillen ja pysähtyneen ajan tunnelmasta nauttien.
Ensimmäisessä kerroksessa on myös mitä ihanin kahvila, josta saa toki lämpimiäkin ruokia. Me tilasimme 'Iltapäiväteen', toinen otti juomaksi kullalla kuorrutetun kahvin ja toinen kamelinmaitocappucinon. Alkupaloina oli pieniä suolaisia piiraita, sitten lajitelma 'voileipiä', vähän hanhenmaksaa, suolaisia pikkuannoksia, sconseja, ja lajitelma erilaisia miniatyyrileivoksia. Lopuksi tarjoiltiin 24K kullalla kuorrutettu sulkaafondant. Hintaa tällä ylellisellä teehetkellä oli noin 50€. Ehkä hivenen kallista, mutta toisaalta taas ei, jos vertaa keskiverto huoltiksen pahvimukikahviin ja kelmusämpylään sekä vesipullolliseen. Helposti siihenkin heilahtaa parikymppiä.
Tässä linkki virtuaalikierrokselle ja seuraavassa kuvakatsaus meidän retkellemme.
Sisään, olkaa hyvät!
West Wing, länsisiipi. Rakennushan on kilometrin leveä.
Näkymä uuteen hyperkeskustaan
Itäsiiven puoleisia suihkulähteitä
Raput, melko kuumaa graniittia
Kyllä, se on kultaa.
Länsisiiven ensimmäinen pikkuaula.
Kultaajalla on täällä töitä riittänyt. Katot päällystetty paksulla lehtikullalla.
Tänne oli melko mukavasti tavoitettu ranskalaista art deco -tunnelmaa.
Kongressitilan eteisaula.
Pääaula, sisäänkäynti huoneisiin.
Pääaulan marmorilattialla ei kurajälkiä näy.
Leveää, kiiltävää, upottavaa.
Terassilta näkyy Marina Mall. Tuolta tornista kurkistettiin vähän maisemia viikonloppuna.
Hotellin 1,3 km:n pituinen yksityisranta.
Rantapaviljonkeja
Kiiltää se kulta pihalle asti..
Saisiko olla kultainen IPad tai IPhone? Viikkorahat jonoon!
Uusien palmujen istutuspäivä. Viljelykausihan on täällä nyt aluillaan.
Alkupalat
Kultacappucino. Tässä ravintolassa / hotellissa käytetään vuosittain 5 kiloa 24K kultaa RUOKIIN!!!
Sandwich, scones, leivokset, marmeladit
24K silattu suklaafondant
Pieni siivu kahvilan reunalta
Suosittelemme!
( M )
Paikkaa voi todella lämpimästi suositella tällä suunnalla liikkuville. Hauskaa on se, että kuka tahansa voi tulla hotellille nauttimaan vaikkapa kupillisen kullalla kuorrutettua kahvia, tai käyskentelemään hotellin pihamaalle. Hotellin ensimmäisessä kerroksessa voi suhteellisen vapaasti kierrellä ja katsella, tai istahtaa jollekin kymmenistä sohvaryhmistä. Pääsymaksuja ei ole. Sisääntullessa turvamies toki kurkkaa taksiin, ja jos tämän seulan selvittää, on luvassa mukava parituntinen kultaa, kristallia, marmoria ihaillen ja pysähtyneen ajan tunnelmasta nauttien.
Ensimmäisessä kerroksessa on myös mitä ihanin kahvila, josta saa toki lämpimiäkin ruokia. Me tilasimme 'Iltapäiväteen', toinen otti juomaksi kullalla kuorrutetun kahvin ja toinen kamelinmaitocappucinon. Alkupaloina oli pieniä suolaisia piiraita, sitten lajitelma 'voileipiä', vähän hanhenmaksaa, suolaisia pikkuannoksia, sconseja, ja lajitelma erilaisia miniatyyrileivoksia. Lopuksi tarjoiltiin 24K kullalla kuorrutettu sulkaafondant. Hintaa tällä ylellisellä teehetkellä oli noin 50€. Ehkä hivenen kallista, mutta toisaalta taas ei, jos vertaa keskiverto huoltiksen pahvimukikahviin ja kelmusämpylään sekä vesipullolliseen. Helposti siihenkin heilahtaa parikymppiä.
Tässä linkki virtuaalikierrokselle ja seuraavassa kuvakatsaus meidän retkellemme.
Suosittelemme!
( M )
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Yas Island osa 1.
Vaimolla oli tänään ensimmäinen työpäivä. Aloinkin jo vitsailemaan
hyvissä ajoin muutama päivä sitten, että heti kun vaimon silmä välttää,
lähden tarkastamaan tämän kaupungin kilparadat. No, tätä vitsailua tuli
sitten jatkettua niin pitkään, että tuo suunnitelma piti myös toteuttaa.
Matkaan lähti myös yksi vaimon kollegan mies, jolla oli sattumoisin
myös "vapaapäivä". Eipä sitten muuta kun taksi alle ja suunta kohti Yas Islandia. Pienten vauhtimutkien jälkeen taksi osasikin perille Yas Centraliin. Emme tietenkään olleet ottaneet sen kummemmin selvää mitä radalla on tänään tarjolla, paitsi että central on auki. Radalla oli todella rauhallista ja ainut henkilökunnan edustaja, joka nähtiin, oli krääsäkaupan myyjä. Mutta kuviahan sieltä kuitenkin saatiin. Nämä kuvat on Johnny Rocketsin terassilta napattuja, eli ollaan radan pohjoisimmissa mutkissa.
Tämä on samalta terassilta. Etualalla Karting Zone ja taustalla näkyy Dragstripin katsomot ja aidat.
Alemmasta kerroksesta löytyi ympäri-ympäriradan vuokrakalustojen varikko. Täällä pidetään kaikenmaailman ajokouluja ja ilmeisesti noita vehkeitä saa vuokrata ratapäivien aikaan muutenkin.
Dragstripille ei tänään päässyt kyyläämään ollenkaan ja siltä osin anti jäi hieman köyhäksi. Otinpa sitten kostoksi kuvan lukitusta portista ja toisen kuvan valleista ja katsomoista..
Tällä saarella on myös muita matkailunähtävyyksiä, kuten Yas Water World ja Ferrari Center. Jälkimmäinen on jonkinlainen Ferrarimuseon ja huvipuiston sekoitus ja sehän sijaitsee ihan radan vieressä. Kuuluisin vemputin on maailman nopein vuoristorata, joka menee jotain yli kahtasataa!
Tänne matkaa suunnitteleville voin suoralta kädeltä neuvoa, että jos pelkan Yas Islandin kaikki nähtävyydet haluaa ottaa kunnolla haltuun, pitää varata samantien aikaa neljästä päivästä viikkoon. Tietenkin tuolla voi myös pistäytyä ratapäivillä, jos sattuu moottoriurheilu kiinnostamaan. Tällaista lähestymistä suunnitteleville miesihmisille vinkkinä: jätä vaimo tälle parkkipaikalle ja jatka itse radalle (alle kilsa ja käänny oikealle radan porteista sisään):
( J )
Tämä on samalta terassilta. Etualalla Karting Zone ja taustalla näkyy Dragstripin katsomot ja aidat.
Alemmasta kerroksesta löytyi ympäri-ympäriradan vuokrakalustojen varikko. Täällä pidetään kaikenmaailman ajokouluja ja ilmeisesti noita vehkeitä saa vuokrata ratapäivien aikaan muutenkin.
Dragstripille ei tänään päässyt kyyläämään ollenkaan ja siltä osin anti jäi hieman köyhäksi. Otinpa sitten kostoksi kuvan lukitusta portista ja toisen kuvan valleista ja katsomoista..
Tällä saarella on myös muita matkailunähtävyyksiä, kuten Yas Water World ja Ferrari Center. Jälkimmäinen on jonkinlainen Ferrarimuseon ja huvipuiston sekoitus ja sehän sijaitsee ihan radan vieressä. Kuuluisin vemputin on maailman nopein vuoristorata, joka menee jotain yli kahtasataa!
Radalla käynnin jälkeen hyppäsimme koko saarta kiertävään shuttlebussiin ja oli tarkoitus hypätä pois Marina Plaza hotellien kohdalla. Mutta eihän sitä pari suomalaista ukkoa ymmärtäneet, että täälläkin pitäis painella seisnappeja, että pääsee bussista pois. No, ei se mitään. Tämä oli nimittäin ihan onnekas vahinko. Seuraava hotelli oli nimittäin hotelli Viceroy. Ajateltiin, että hotelli kun hotelli ja kyllä sieltä ainakin taksi löytyy. Hotellin pihassa tuli sitten mieleen, että helteessä on kävelty jo aika kauan ja näissä lämpötiloissa on syytä pitää huota nestetasapainosta. Päätimme ottaa hieman janojuomaa tässä kohdalle sattuneessa hotellissa. Ikkunapöytään istahdettuamme totesimme heti, että hei! se ratahan menee tosta vierestä! Ja vastapäätä on parkissa parkissa jotain optimistijollia. Hei! Täähän on just se terassi, mistä ne kaikki köyhät katselee formuloita. Ilmankos oli tuttu paikka. Täähän on nähty TV:stä.
Tänne matkaa suunnitteleville voin suoralta kädeltä neuvoa, että jos pelkan Yas Islandin kaikki nähtävyydet haluaa ottaa kunnolla haltuun, pitää varata samantien aikaa neljästä päivästä viikkoon. Tietenkin tuolla voi myös pistäytyä ratapäivillä, jos sattuu moottoriurheilu kiinnostamaan. Tällaista lähestymistä suunnitteleville miesihmisille vinkkinä: jätä vaimo tälle parkkipaikalle ja jatka itse radalle (alle kilsa ja käänny oikealle radan porteista sisään):
( J )
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)