Matkalla

Näköjään se menee niin, että mitä kiireempää on työrintamalla, sitä harvemmin tupsahtaa teksti blogiin. Liki kuukauden postaustauosta voi päätellä sen, että kiirettä on riittänyt. Töistä kotiin tullessa on jo useamman kerran käynyt niin, että päiväunet kutsuvat..

Ja kiireenä tuntuu jatkuvankin. Tulevalla viikolla saan luokkaani arviointiraadin pisteyttämään opetustani, sen jälkeen täytän puolenkymmentä lomaketta työhöni, ammatilliseen kasvuuni ja pedagogiseen kehittymiseeni liittyen ja sitten viikon kuluttua sunnutaina koko pakettia arvioidaan ja puntaroidaan isossa keskustelussa. Ajatus siitä, että on jatkuvan numeerisen arvioinnin kohteena itse, on hivenen outo ja vieras, samoin vieraana pidän nyt uutena lanseerattua sähköistä arviointijärjestelmää, joka omalla tavallaan pakottaa pitämään joka ikisestä opetussuunnitelmassa mainitusta asiasta kokeen tai useamman kokeen. Sitten kone omalla tavallaan arpoo lapsen arvosanan, kunhan ensin kaikki emiraattimme opettajat ovat tikanneet omat rastinsa ja arvosanansa sisään. Arvosanan arvonnan perustekijänä käytetään Gaussin käyrää. Eli koko emiraatin lapset laitetaan samalle käyrälle ja naps vaan, sieltä se arvosana sitten noin kuukausi arviointien tekemisen jälkeen löytyy. Ja tällä menetelmällähän se saattaa olla hyvinkin erilainen, kuin mitä opettaja oli ajatellut. Varmasti suomalaiselle opettajalle yksi haasteellisimmista seikoista täällä on luopua omasta lapsilähtöisestä toimintatavastaan ja sovittautua täysin brittiläiseen malliin, joka perustuu yhdenmukaisiin testeihin ja faktoreihin, sekä hyvin behavioristiselta haiskahtavaan oeptussuunnitelmaan. Täällähän tätä vallitsevaa mallia kyllä kutsutaan lapsilähtöiseksi.. Rohkenen olla hiukan eri mieltä.

Mutta se työstä. Siitä toki voisi puhua loputtomasti, mutta tässä vapaapäivän aamussa hellin itseäni ja vaihdan aihetta. Aioin näet alunperin kertoa muutamalla sanalla ja kuvalla niistä nykyisen kotimaan kohteista, joissa olemme piipahtaneet. Täällä todellakin voi piipahtaa melkein minne vaan, kun maa on niin pieni. Kahden tunnin ajomatka vie jo melkolailla maan päästä päähän.

Jo Suomessa haaveilin siitä, että pääsen uittamaan varpaitani Intian valtamereen, Fujairahin rannoille. Ja niin pääsinkin. Matkalla poikkesimme vuoristossa Friday -marketille ostamaan makuuhuoneeseen matot. Kartturina olin silmä tarkkana, mistä kohdasta käännymme ja yllätys olikin valtaisa, kun Friday market olikin ihan tiellä. Yhden nypyn ja mutkan jälkeen moottoritiellä alamäessä oli motarin kahta puolta jos jonkinlaista kojua ja myyntimiestä. Siihen vain sitten auto parkkiin ja tinkimään..

Matot ostettuamme jatkoimme matkaa ja puolen tunnin kuluttua saavuimme Fujairahiin. Suuntasimme ensin Corniche roadille eli rantakadulle etsimään lounaspaikkaa ja katsemaan ensi vaikutelmia tästä merestä, jota emme olleet aiemmin nähneet.

Olin lukenut muutamasta kirjasta ja nettijulkaisusta, että parhaat rannat löytyvät Fujairahista hieman Omaniin päin, Kalbasta. Niinpä suuntasimme Khor Kalbaan. Siellä totesin, että kerrankin kaikki, mitä oli kirjoitettu ja sanottu, piti paikkansa. Aivan ihanat rannat ja upea maisema.

Rantamatkailusta innostuneina valitsimme tutustuttavaksi myös toisen rantakaupungin, Ras al Khaimahin, joka sekin on sekä kaupunki, että yksi emiraateista. Ras al Khaimah on "toisella rannalla", sillä, jota meilläpäin usein kutsutaan Persianlahden rannikoksi, mutta joka ymmärrettävistä syistä on täällä Arabianlahden rannikko.

Jos vertaan näitä kahta paikkaa, niin Fujairah on selvästi vauraampi ja siistimpi paikka. Sehän on myös nykyisen kotimaamme suurin satamakaupunki ja isojen öljysäiliöiden määrä on uskomaton. Ras al Khaimah on pikkuisen rempallaan, ainakin yleisten rantojen lähettyvillä. Toki sielläkin on huikea moderni keskusta pievenpiirtäjineen. Tällä kerralla vain kurkkasimme keskustaan, sillä olimmehan lähteneet rannalle retkelle.

Sellaisia reissukuvia tällä kerralla. Olemme käyneet muutamia kertoja myös Dubaissa sekä huikealla aavikkosafarilla. Niistä vaikkapa sitten seuraavaksi lisää :)

Muuttamista

Pahoittelen pitkää kirjoitustaukoa teille, ketkä olette odotelleen uusia kuulumisia. Ja teille, ketkä ennätitte jo iloita hömpänpömppätarinoiden loppumista - pahoittelut teillekin. Tarinat jatkuvat, kuten elämä täällä yleensäkin.

Aloitan pankkikorttiasiasta. En mennyt pankkikonttoriin, sillä kollega antoi puhelinnumeron, josta saattaisin kokeilla kortin aktivointia. Kyllä. Kokeilu alkoikin lupaavasti. Minulle esitettiin reilut kymmenen turvakysymystä, joihin vastasin oikein. Paitsi, että en muistanut pennilleen, mikä oli palkkani suuruus. Muistin tuhannet ja sen, että päälle oli joitakin satasia, kymppejä, kymmenes- ja sadasosia, mutta en pennilleen. ei auttanut. Madame sanoi, että se on muistettava, jos meinaamme jatkaa. Kenttäpaniikki alkoi pukata päälleni, ja lopulta madame tarjoutui soittamaan minulle uudestaan parin minuutin kuluttua, että voin siihen mennessä tarkistaa asian. Tarkistin, ja otin samalla ylös kaikki muutkin tiedot. Se on sinänsä kätevää, että aina, kun pankkikortilla on tilitapahtuma tai sitä edes yritetään käyttää, puhelimeen tulee asiasta yksityiskohtainen tekstiviesti. Kirjoitin ylös kaiken. Ja  odotin. 45 minuutin odotuksen jälkeen soitin itse pankkiin. Paikalla oli eri madame, ja selitettyäni asian, aloitimme turvakysymykset. Uudet sellaiset. Tällä kerralla kyseltiin mm. äidin koko nimi, isän syntymäaika (en ole pankkiin näitä tietoja tosin koskaan antanut...), pankkikortin käyttöyritykset kellonaikoineen minuutilleen... ja muutama muu kinkkinen kysymys, johon tällä kerralla osasin vastata. Selvitin testin ja muutaman tunnin kuluttua minulle tuli tekstari, jossa kerrottiin, että NYT voin käyttää korttiani. Tämän asian loppukaneettina totean, että kollegani ei vieläkään ole saanut omaa korttiaan. Se saapuu kaupunkiimme kuulemma viikon kuluttua...

Kuten otsikosta saattaa päätellä, olemme muuttaneet pois hotellista. Huomenna tulee viikko yöunia uudessa kodissa täyteen. Laskeskelin, että olen Suomessa elämäni varrella asunut 22 kodissa. Voin ehkä sanoa, että minulla on kokemusta muuttamisesta, ja oletan tietäväni, millaisia asioita muutoissa eteen tulee. Täällä tosin jouduin muuttamaan myös omaa käsitystä omista tiedoistani muuttamisesta. Voi sanoa, että oikeastaan en tiennyt muuttamisesta mitään.

Meillä on nyt ollut avaimet tänne reilut pari viikkoa ja koti on kalustettu ja sisustettu valmiiksi, vain muutama matto puuttuu. Mutta yhä edelleenkään meillä ei ole vuokrasopimusta, vesi- ja sähkösopimuksesta puhumattakaan. Ne kuulemma ehtii sitten tuonnempana. Myös ulko-oven avain puuttuu. Netti toimii melko hyvin, mutta sen asentaminen vaati monta käyntiä, sillä ensimmäisellä kerralla huomattiin, että koko netti'kaappiin' ei tule sähköjä. Sähkömies on tainnut olla villillä tuulella muutenkin, sillä alkumetreillä tuli ilmi, että huoneistojen ilmastointilaitteiden sähköt on kytketty ikäänkuin ristiin. Meillä ei joka huoneessa toiminut ilmastointi, sillä alkuperäisten kytkentöjen mukaan olohuoneemme ilmastointilaitetta pystyi käyttämään kerrosta alempana olevan huoneiston kytkimistä.. Viikko erinäisten urakoitsijoiden aherrusta, ja ilmastoinnit tulivat kuntoon. Samoin kuin se netti. Ja pääsimme muuttamaan. Kaikki huonekalut, kodinkoneet ja muut tilatut tavarat tulivat juuri sinä päivänä, kuin pitikin. Ei tietenkään sillä kellonlyömällä, mitä oli sovittu, mutta olen jo muuttanut omaa ajatteluani niin, että jos osuu samalle päivälle, niin aivan mahtava juttu.

Oma koti on aivan mainio juttu. Jotenkin tämän muuttamisen iloin kruunaa vielä se, että viljelykausi on aluillaan. Mekin haimme parvekkeelle monta tomaatintainta, chilejä ja köynnöksiä. Ja ne kaikki kasvavat silmissä. Ajattelin vielä perustaa pienen yrttiviljelmän ja laittaa muutamia kukkivia kukkia, vaikka  parvekkeemme onkin kokoluokkaa 2 neliötä.. Eilen piipahdimme Abu Dhabissa Ikeassa, josta löytyi somat parvekekalusteet. Niidenkin kai pitäisi mahtua olemaan parvekkeella.. Talomme katolla on huikea kattoterassi, jonne voi sitten suunnitella jotain hieman kookkaampaa oleskeluryhmää. Ja grilliä. Ja ja ja.. kuten huomataan, nälkä kasvaa taas syödessä..



Nyt parhaillaan vietämme lomaa, aivan kuten Suomessakin on syysloma. Täällä toki loma on nimeltään ja hengeltään uskonnollinen. Maassa vietetään parhaillaan Eid-al-Adha -juhlaa. Aikuisille tämä merkitsee uhrijuhlaa ja pyhiinvaellusta Mekkaan, lasten näkövinkkelistä katsottuna mieleen tulee piirteitä meidän joulusta ja pääsiäisestä: perheet kokoontuvat yhteen, juhlitaan runsaiden ruokapöytien äärellä, lapset saavat lahjoja se sen lisäksi kiertävät talosta toiseen, toivottavat 'Eid Mubarak!' ja saavat pieniä lahjoja ja herkkuja. Torstaina töissä vietimme Eidiä jo etukäteen. Lapset saivat tuoda herkkuja, eikä kenenkään täytynyt pukeutua koulupukuun. Suklaan, karkkien, kakkujen ja tarjottavien määrä oli, sanoisinko, järjetön. Ja tyttöjen puvut olivat kuin jostakin elokuvasta tai satukirjasta. Kimallusta, pitsiä, tylliä, höyheniä, laahuksia... ja erikoisuutena avoimina liehuvat pitkät hiukset. Täällähän ei koskaan koulussa saa tytöillä (eikä kovin mielellään opettajillakaan) olla hiukset auki. Salissa lomallelähtöjuhlassa ehkä mieleenpainuvin ohjelmanumero oli se, kun kolmen luokan tytöt heiluivat lavalla musiikin tahtiin ja heiluttivat päätä sivulta toiselle niin, että tukka pöllysi. Ja muut hihkuivat ja innostuneesti taputtivat käsiään. Täällä olen siis muuttanut käsitystäni siitä, millainen on hyvä juhlanumero..
Tähän väliin minun on pakko todeta, että yksi osa 5 kertaa päivässä kuuluvasta rukouskutsusta (asumme moskeijan naapurissa) saa minutkin laulamaan ja muistelemaan erästä melko onnistunutta juhlanumeroa: Pieni sävelkulku rukouskutsusta on aivan kuin alku gloo-oo-oo-oo-oo-oo-oo---ria, in exelsis Deoon...ja tämähän oli  yksi osa viime joulun esitystämme Taulumäen kirkossa. Silloisten esiintyjien lahjakkuuden vuoksi tulen varmasti muistamaan sen esityksen eläkemummoksi asti :) 

Muuttamista on ollut myös töissä. Unitini luokanopettajista paikallinen opettaja passitettiin vielä vuodeksi yliopistoon opiskelemaan, että hän sitten jatkossa saa opettaa kolmea ainetta (englanti, matikka, luonnontiede). Tämä tarkoittaa sitä, että meiltä puuttuu yksi luokanopettaja. Ja täällähän ei koskaan oteta sijaisia, ei silloinkaan, jos joku on äitiyslomalla tai opintolomalla. Eli tämän yhden luokanopettajan tunnit jaettiin meille muille. Minulle tuli viikkoon neljä lisätuntia (luonnontieteet). Mutta muuttuiko palkka? No ei tietenkään. Täällä tämä nyt vain menee näin.
Muutosta töissä on myös se, että täytämme lomakkeita lomakkeiden perään. Esimerkiksi otan tähän suunnittelun: Teemme kirjallisen term planin, eli jaksosuunnitelman. Kouluvuosi jakautuu täällä kolmeen jaksoon, nyt olemme ekan jakson puolivälissä. Term planissa on kaikki mahdollinen kaikista aineista, on opetussuunnitelmata, key performance indikaattoreineen jne. Tämän lisäksi teemme montly planin, eli kuukausisuunnitelman. Siitä johdamme joka viikko kotiin menevän viikkosuunnitelman ja nyt uutena teemme tuntisuunnitelmat pitämistämme tunneista. Voin näin noviisina todeta, että vaikka meillä on kokonaistyöaika, 38 tuntia viikossa, niin tähän kaikkeen paperirumbaan ei oikein meinaa aika riittää. Täällä kun se tavallinen työn suunnittelu on ihan erilaista kuin kotona. Käytännössä mitään materiaalia ei ole. Tai on, mutta se on vaativuustasoltaan ihan hurjaa (kuten myös opetussuunnitelmat). Luokan oppilasaines on skaalaltaan laajempaa kuin kotimaassa. Esimerkkinä oma viidesluokka (Suomen kolmas luokka iältään, oikeasti tytöt ovat 9 - 13 vuotiaita): lapsia, jotka eivät osaa lukea, eivätkä kirjoittaa, toisessa päässä lapsia, jotka pystyvät itsenäisesti tekemään luetun perusteella töitä. Avustajia täällä ei tunneta, erityisopettaja ottaa muutaman lapsen 3 kertaa viikossa. Olen laskenut, että yhden oppitunnin suunnitteluun minulta menee 60 minuuttia aikaa, jos saan työskennellä keskeytyksettä, joka avokonttorityyppisessä työtilassa on välillä haasteellista.
Kollegoiden kanssa olemmekin muutamaan kertaan jo todenneet, että väistämättä sitten parin vuoden kuluttua täältä palaa melko muuttuneita opettajia: jotka entistä paremmin osaavat arvostaa suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuuksia, jotka näkevät omat erityisoppilaat ehkä hivenen toisessa valossa kuin aikaisemmin, jotka eivät ihmettele, jos vedetään pari viikkoa otona (saahan siitä sentään reilun vitosen / tunti), ja jotka iloitsevat entistä enemmän suomalaisesta luottamuksesta opettajan tietotaitoon ja ammattitaitoon. Luottamus ja menetelmällinen vapaus ovat varmasti niitä tekijöitä, jotka meidän tällä työskentelevien mielissä korostuvat. Ne ovat myös niitä asioita, joita täällä opettaja saattaa melko helposti ikävöidä.

Mutta nyt keskityn kuitenkin hetkeksi lomailuun. Suunnitelmissa on pieniä päiväretkiä, ehkä Dubaihin ja kenties tuonne Intian valtameren rannalle, Fujeirahiin.

Voikaa hyvin!

Arabian Strömsö?

Se on totta, mitä tästä paikasta kerrotaan. Siis se, että täällä kaikki toimii. Kukaan ei vain tiedä milloin.

Otetaan nyt esimerkiksi se pankkikortti. Minullahan nyt on se. Mutta siinäpä se. Sitä ei voi käyttää. Se ei toimi kaupassa, eikä automaatilla. Edes saldoa ei voi kysyä. Vaikka niin piti olla heti valmis käyttöön. Kylläpä Pankintäti taas iloisesti yllättyy, kun lauantaiaamuna teputan pankkiin häntä tapaamaan. Taytynee viritellä joku kuminauha/pyykkipoikasysteemi, että pysyy hymy naamalla. Täällä kun ei missään tapauksessa saa näyttää sitä, että ohimosuoni on ratkeamispisteessä. Loppuu se vähäinenkin ripeys asiakaspalvelussa siihen paikkaan.

Pankista vielä sen verran, että yritin saada nettipankkitunnuksia, mutta luonnollisestikin turhaan. Ne saa vasta joskus sitten, kun on se asukasviisumi. Ja milloin se tulee? Ei tietoa, luvattiin, että 6 viikkoa maahantulosta, mutta merkit näyttävät nyt sille, että saattaapa tovi vierähtää siitäkin pidemmälle.

Mutta kyllähän täällä joku sujuukin: eilen työn jälkeen kuulimme pikkuhuhun, että voisimme mennä katsomaan tulevia asuntojamme. Ja niinpä mentiin. Paikalle osui myös Herra Isoherra, joka päättää siitä, kuka minkäkin asunnon saa. Ja kas hän lupasi tuoda asuntojen avaimet meille tänään töihin. Rohkenin epäillä. Siksi yllätys olikin suuri, kun varajohtaja soitti, ja pyysi minua alakertaan kesken työpäivän vastaanottamaan avaimia. Voi mikä ihana tunne. Kokonaan unohdin aamuisen harmituksen, kun olin huomannut, että työpaikalla omalta työpöydältäni on 'lähtenyt kävelemään' suunnitteluvihkoni, yllin kirjat sekä yksi taannoin ostamani satukirja.

Siinä samassa soitin Jiille, joka päätti siltä istumalta astella autovuokraamoon. Olimme näet jo aiemmin päättäneet, että vuokraamme auton sitten, kun saamme asunnon. Omaa autoa ei voi vielä ostaa, kun ei ole sitä asukasviisumia. Auto on 1500 km ajettu Toyota Corolla, täysillä vakuutuksilla (täyskasko), kuukauden vuokra kustantaa 470 euroa. Ei paha. Ja jo ennestään tiedämme, että bensiini maksaa 30 senttiä / litra ja auton pesu (auton pesu sisältä ja ulkoa, myös ikkunoiden pesut, ovien välit sekä imurointi) maksaa 6 euroa. Näillä hinnoilla ehkä jopa minun autoni saattaisi pysyä puhtaana ;) Parempi olisi, sillä täällähän saa sakot, jos ajelee liian likaisella autolla. Ensin tulee varoitustarra ja sitten ihan kunnon sakko.

Töitteni jälkeen päräytimme uuteen kotiimme. Paitsi että avaimet eivät tietenkään sopineet ulko-oveen. Voi jee sitä harmituksen määrää. Viikonloppu juuri alkanut, mikä nyt avuksi? Yritin soitella kaikkiin mahdollisiin numeroihin, mutta kukaan ei vastannut. Päätimme tehdä uhkarohkean retken ja mennä käymään työpaikallani (jonne normaalisti miehillä ei ole mitään asiaa, etenkään shortseissa), sillä kotimaahan suunnannut kollega oli ystävällisesti pakannut meille koululle jemmaan paljon tarpeellista kodintarviketta. Retki meni mukavasti, etenkin kun juuri saapuessamme määränpäähän sain puhelun, jossa kerrottiin, että hetken kulutta joku tulee avaamaan kodin ulko-oven.

Uudella kodilla yllätykseksemme olikin sähköt. Tämä selvisi, kun yksi rakennusmies tuli meitä auttamaan. Hyvinhän sekin homma meni, vaikka hän ei puhunutkaan juuri englantia. Mittasimme huoneet ja suunnittelimme sisustusta, kunnes sitten jossain vaiheessa tajusimme, että asuntoon ei tule vettä. Jii etsi taas saman raksahepun käsiinsä (kyllä, talohan on vielä hivenen kesken, mutta meillehän se ei ole mitään uutta, että muutamme keskeneräiseen) ja hän tulikin ystävällisesti opastamaan. Katsoin haavi auki vierestä, kun hän neuvoi Jiitä hyppäämään keittiön työtasoille (graaniittia, jeij!!) ja antoi käteen tasoitusliipan ja neuvoi rassaamaan sillä yhden kattolevyistä irti. !!! Miten??? Sitten, aivan kuin lamppu olisi syttynyt, hän ryntäsi kylpyhuoneeseen ja ryhtyi huutamaan stop stop stop ja meni juoksujalkaa jonnekin. Ja kohta alkoi putkisto rupluttamaan ja kyllä, hanoista tuli vettä. Se taas tarkoittaa sitä, että voimme ryhtyä siivouspuuhiin. Meitähän muuttaa koko kerroksellinen suomalaisia, ja naapuri olikin ehtinyt jo tilata huomiselle siivoojan, ja siitä sitten tomerina päätimme kaikki työllistää tämän saman rouvan. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kiireenvilkkaa täytyy ostaa imuri, mopit, rätit ja vaikka mitkä muut.

Ja vaikka mitä muuta ostettiinkin. Ei kuitenkaan imuria ;) Huonekalukaupassa oli alkanut mahtiale, ja jo etukäteen valitsemamme ruokailuryhmä 8:lle oli mukavassa alessa. Lisäksi löysimme kivan 180 cm leveän sängyn todella kovalla patjalla sekä  kulmasohvan (harmaa!!! En olisi uskonut). Ja koska olemme niin hyviä löytämään, niin löysimme vielä ihanan vierassängyn, joka ei-vieras -aikaan on työhuoneen sohvana sekä todellisena yllätyslöytönä jättiläiskokoisen lepotuolin, joka lepoasentoineen tulee olemaan minu varma päiväunipaikka. Nämä huonekalut maksoivat nyt alepäivillä yhteensä noin 2200 euroa. Olen tämmöisenä budjettipirkkona ihan tyytyväinen. Paitsi se, että se pankkikortti ei toiminut, luonnollisesti hivenen nostatti verenpainetta. Mutta onneksi suomalainen pankkikortti toimii kuin rasvattu salama. Huonekaluista vielä sen verran, että ne toimitetaan kotiimme maanantaina. Kuljetus ja kasaus sisältyvät hintaan.

Huomenna suunnittelimme jatkavamme tätä hyvin alkanutta kodin varustelua. Ostamme siivousvälineitä sekä kenties tilaamme kodinkoneet. Päivällä kaupat menevät pyhäpäivän kunniaksi muutamaksi tunniksi kiinni, mutta aukeavat taas neljän viiden välillä. Illansuuhun on minulla suunnitelmissa mennä ostosmatkalle hankkimaan verhoja ja sen sellaista, Jii ottanee uutta kotikaupunkiamme haltuun autoilemalla ;) Johan tässä kuukausi vierähtikin taksin takapenkillä

Tästä nyt varmasti unohtuu jotain. Niinkuin esimerkiksi ne valokuvat. Lupaan kuvata huomenna :)

Tunnelmat ovat täällä kohoamaan päin :)

( M )

Abu Dhabi International Motorbike Show 2013

Lähdimme lauantain (täällä perjantai) kunniaksi katsastamaan paikallista moottoripyöräkulttuuria pääkaupunkiin. Pientä jännitystä oli ilmassa, kun ei osattu odottaa mitä tuleman pitää. Tapahtumapaikkana toimi yksi Abu Dhabin isoista ostoskeskuksista ja ennakkomainonnassa oli ilmoitettu, että ulkona on tapahtumaa jos jonkinlaista. Pihalla oli kuitenkin melko hiljaista ja vain muutama pyörä. No ei siinä mitään. Suunnattiin sisään ja sieltähän niitä pyöriä alkoikin löytyä. Varsinainen näyttely oli ripoteltu pitkin pääkäytävää. Pientä kulttuurishokin tunnetta meinasi vaan tulla heti ovella, kun ensimmäinen pyörä joka tuli vastaan oli tämä harley dansonin raiskaama karusellihevonen..

 Lisää vahvoja paikallisia vaikutteita löytyi hieman edempää.Kulta ja krumeluurit on täällä tosi jees.. Harmillista mutta en ryysiksessä saanut kuvia kaikista yksilöistä.

Tämä menee ehkä rajatapauksena. Hieno bobberi, mutta kaikki minkä pystyy kultaamaan on kullattu. Tämä taisi olla yhden paikallisen kustompajan tekele.

Nämä oli näytillä yhden osaputkan ständillä. Kauppasivat kovasti noita vanteita, missä pinnat on jotain muovia. Nuohan on ihan hassun näköset..

Vähän toista laitaa rakentelutyyleissä edusti vanha britti- nykyinen intiamerkki. Maahantuojan edustajat ja ilmeisesti myös harrastajat ovat enimmäkseen inkkareita. Nämä olivat omalla tavallaan näyttelyn hienoimmat pyörät.

Tämän näyttelypäivän iltana paikalliset kertsit järjestivät Thunder Ride-ajon Yas- ja Sadiat saarten kautta Abu Dhabi Islandille, jossa oli kuulemma 400 pyörää. Pitää varmaan paikkaansa. Seutu oli nimittäin aivan tukossa vielä pari tuntia muodostelman saapumisen jälkeen.

Joukoista tunnistettiin ainakin suomalaisia, jenkkejä, ranskalaisia ja saksalaisia expatteja.

( J )

Arabian yllätys

Muutamissa postauksissa olen sivunnut pankkikorttiasiaa.

Tänään Rva Pankintäti löi minut ällikällä ja soitti kertoakseen, että pankkikorttini on nyt suvainnut saapua tänne määränpäähänsä ja voin mennä noutamaan sen.Ja huom. tämähän tapahtui nyt yhden päivän etukäteen: korttiahan lupailtiin vasta huomiselle. Että toimiihan täällä joku etuajassakin.

Paitsi että epäilevän luonteenlaadun omaavana epäilen vielä kortin toimintakykyä ja jopa sitä, onko kortti kaiken kaikkiaankaan juuri minun korttini. Tähän asiaan taitaa huomenna tulla joku selvyys, sillä suunnittelin pankkiretkeä iltapäivälle.

Saapa nähdä miten käy. Siitä lisää tuonnempana.

( M ) ( Epäilevä Tuomas )

Asunto-asiaa

Tänään tulee täyteen kahdeksas kodittomuusviikko. Hohhoijaa. Ja varmasti vielä tovi vierähtää, ennen kuin pääsemme kuluttamaan oman kodin lattioita. Tässä vaiheessa joudun toteamaan, että jos vielä joku kehottaa 'nauttimaan nyt kunnolla hotellielämästä' ja 'viettämään helppoa elämää valmiissa aamiaispöydässä', niin en ole varma vastaanko seurauksista ;) Sen verran puuduttavaa tämä hotelliasuminen on. Omaa arkea on jo todella ikävä. Ja uskokaa tai älkää niin myös Juhla-Mokkaa.

Viime torstaina pääsimme katsomaan juuri valmistumassa olevaa taloa, jossa on tusinan verran asuntoja. Hyvällä paikalla, vain muutama kilometri työpaikasta eikä kauppaankaan ole pitkä matka. Kuten ei myöskään keskustaan, joskin keskusta tulee ymmärtää tässä pinta-alaltaan suuressa kaupungissa väljästi. Talossa oli kolme meitä kiinnostavaa asuntoa. Nyt odotellaan, miten tilanne tästä jatkuu. Osa meistä on nähnyt suuresti vaivaa ja käyneet katselemassa omatoimisesti kaikenlaisia asuntoja pitkin poikin, mutta me päätimme nyt 'tyytyä' tähän tuliterään vaihtoehtoon. Sikäli mikäli joku niistä valitsemistamme asunnoista osuu meille. Ja älkää kysykö, miten valinta menee. Täällä se voi periaatteessa mennä miten vain tahansa ;)

Jotain tehdäksemme kävimme kuitenkin juuri äsken katsastamassa kodinkonetarjontaa ja teimmekin jo valinnat koneista. Ostoslistalla on jääkaappipakastin, (kaasu)liesi (90cm leveä) ja pyykkikone-kuivuri. Näistä mieluiset mallit löytyivät yhdestä kaupasta, euroissa hintaa niille jäisi hivenen alle 1200 €. Mielestämme ihan sopiva hinta.

Toki myös muita kalustuksia on katseltu, sänkyjä, sohvia, ruokapöytiä ja niitä kaikkein tärkeimpiä, eli vierasvuoteita :) Hih.
Ystävämme selvittivät jo sen, että paikallisesta Ikeasta online- ostosten toimitusaika on 12 vrk. Että josko ryhtyisi oikeaksi bloggaajaksi ja tilaisi sieltä blogisohvat eli Ektorpit. Saapa nähdä miten käy. Yhdessä täkäläisessä isossa huonekalukaupassa on melko houkutteleva tarjous: kun ostaa 500:lla saa 200 'palautuksena', voucherien muodossa. Eli jos hankkisi 5000 maksavan sängyn patjoineen, voisi 2000:lla hankkia vaikkapa ruokapöydän.. Täytyypä harkita. Ja tietysti tehdä retki kyseiseen liikkeeseen.

Että tämmöistä tällä kertaa. Lopuksi on pakko tehdä vielä pieni pankkikorttipäivitys. Viimeisimmällä retkelläni pankkiin selvisi, että ei sitä korttia kukaan ole missään vaiheessa tilannut saati aikonut lähettää tänne. Viime viikolla se kuulemma sitten tilattiin. Päivä oli tiistai. Pankkitäti kertoi, että neljän päivän kuluttua voin tulla noutamaan korttini. Eikä kuulemma tarvitse odotella mitään viestiä. He ehkä soittavat. tai jos eivät, niin voin silti tulla pankkiin (!!). Koska jo muutamassa asiayhteydessä olen huomannut, että oma aikakäsitykseni poikkeaa tästä tämän maan yleisestä aikakäsityksestä melko paljon, katsoin viisaimmaksi tiedustella, mitäköhän päivää mahdamme elää sitten neljän päivän kuluttua. Pankkitäti laskeskeli tovin ja pitkän harkinnan jälkeen kertoi, että voin tulla keskiviikkona. Jaahas. Keskiviikkoon oli kylläkin minun laskuni mukaan viime tiistaista 8 päivää, mutta täkäläisittäin siis 4. Tarkemmin asiaa pohdittuani huomaan, että jotakuinkin näin se täällä menee.

( M )

Vessa-asiaa

Seuraava teksti ei sovi heikkohermoisille ;) Tai mistäs minä tiedän. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa WC-havainnoistani tässä maassa.

Itse eri maissa matkailleena olen päässyt ja joutunut jos jonkinlaiseen vessaan. Sen verran olen oppinut, että esimerkiksi ravintolasalin siisteydellä ei ole välttämättä mitään tekemistä WC-tilojen siisteyden tai mukavuuden kanssa. Muistan ällistelleeni suuresti pariisilaisen hienon päivällisravintolan weeceessä lattiassa olevaa reikää. Siis paikallista vessaa.

Täällä kaikki on siistiä. Vessoja siivotaan jatkuvalla syötöllä. Tuoksumaailma on kaikkia mahdollisia desinfiointiaineita ja niiden sekoitelmia. Saippua-annostelijassa on saippuaa ja käsipaperi ei ole koskaan mistään loppu. Tämä siisteys liittyy takuuvarmasti uskonnollisiin seikkoihin.

Olemme pistäneet merkille, että etenkin ostoskeskusten isoissa wc-tiloissa yksi koppi on aina lukittuna, mutta mitään 'elonmerkkejä' ei kuulu. Ei myöskään 'pois käytöstä' -kylttiä. Toisinaan lukitun kopin edessä saattaa olla 'siivous käynnissä' -ständi.

Salapoliisityyppisesti selvittelin lukitun kopin mysteeriä jo pari viikkoa sitten ollessamme vielä Abu Dhabissa. Ainakin Emirates Palacessa ja muutamassa muussa paikassa lukitussa kopissa on siivooja, mutta ei 'asioimassa' vaan odottamassa, että joku vessaa oikeasti tarvitseva saa asiansa hoidettua ja hän voi siivota. Emirates Palacessa ihmettelinkin tyhjyyttään loistavaa käsipyyhekoria (oli vielä ihan oikeat pyyhkeet) ja täpötäyteen ladattua puhtaitten pyyhkeitten koria. Samoin muutamassa muussa paikassa olen pistänyt merkille, että heti 'käyttäjän' jälkeen siivooja kiiruhtaa koppiin. Mies ( J ) kertoi, että hänelle oli ystävällisesti kieritetty paperiakin varmuuden varalta valmiiksi.

Meitä tämä asia kummastuttaa ja säälittää. Miettikää itse, jos teidät olisi palkattu naurettavalla pikkusummalla jonnekin vessasiivoojaksi tekemään 6 päivää viikossa 10-12 tuntia päivässä työtä vessassa niin, että vessasta ei poistuta.
Arvelinkin jo etukäteen, että kovimmaksi palaksi minulle muodostuu ne järkyttävän suuret luokkaerot, joita tämä maa pullistelee. Näin näyttää käyvän. Kerjäläisiä täällä ei (varmaan luonnollisestikaan) näe missään, mutta sellaisia työläisiä, jotka täyttävät monet orjuuden kriteerit kyllä löytyy. Mutta nyt palaan vielä takaisin vessa-asioihin..

Olen aina kuvitellut olevani jo sen ikäinen, että osaan asioida weeceessä. Väärin. Kohdalleni osui 'Näin käyt vessassa' -oppitunti. Sääntöä säännön perään:
1. Paperia ei käytetä pyyhkimiseen !!!
2. 'Asioiden' jälkeen vain suihkutellaan käsisuihkulla.
3. Paperilla vain kuivataan.
4. Paperia ei laiteta pönttöön vaan PAPERIKORIIN!!
5. Kun wc vedetään, pitää se vielä pestä desinfiointiaineella.
6. Kädet pestään desinfioivalla käsisaippualla.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lattia lainehtii kaikesta tästä suihkutteluvedestä ja yllättävää kyllä, päivän päätteeksi tuoksuu muukin kuin desinfiointiaine. Toisaalta ajattelin, että tämähän voisi olla myös brändättävissä diettituotteeksi: ainakaan itse en koko eilisenä päivänä pystynyt syömään mitään, kun huomasin, että käsipyyhekorissa oli paperi, jolla oli tehty muutakin kuin vain 'taputeltu kuivaksi'. Olin kyllä järkyttynyt.

Älkää oksentako, lopetan tämän jutun ihan kohta ;) Loppukokoomana mainitsen vielä sen, että kylmää vettähän on melko hankala saada tulemaan mistään hanasta. Suihkussakin on niin kuumaa vettä, että hiustenpesu on omituista edestakaisin hyppelyä. Tästä voi siis päätellä myös sen, että vesi wc-pöntössä on lämmintä. Eli KANNATTAA vetää ;)

Ehkä seuraavalla kerralla pääsen jo kunnollisempiin asioihin :) Vaikkapa asuntojuttuihin. Asunnosta ei tosin vieläkään ole mitään tietoa, kuten ei siitä pankkikortistakaan. Taidankin mennä huomenna pankkiin. Taas.

( M )

Onkohan noin?

Kävimme pankissa. Pankin Täti oli avuliasta sorttia. Hän oli sitä mieltä, että sieltä se pankkikortti tulla tupsahtaa tänne yli sadan kilometrin päähän ehkä ensi viikolla tai vaikkapa ylihuomenna. Jonain päivänä kuitenkin. Yritin kysellä, että mitenkäs se kortti voi siirtyä juuri tähän konttoriin, kun minä en ole sitä pyytänyt siirtymään, kun minulle ei ole tullut sitä viestiä, että koko korttia olisi olemassakaan, mutta taisin muotoilla kysymykseni kehnosti, sillä vastaus ainakin jäi saamatta. Täti oli sitä mieltä, että laittaa sitten tekstarin tai vaikka sähköpostin tai jonkun muun viestin, kun kortti on tullut. Sitten jonain päivänä.

No problem!

Pyysin kuitenkin vielä sen oletetun konttorin numeron, jossa korttini saattaisi olla. Numero tuli, ja 'kotona' hotellissa numeroon soittaessa tehtävä osoittautui mahdottomaksi, minulla kun ei ole sitä 10-numeroista pankin tilitunnusta.

No problem! Nyt sitten odotellaan viestiä Tädiltä. Puhelimeen, sähköpostiin tai parvekkeelle kirjekyyhkyn muodossa??

( M )

Säästämistä

Eilen puhelimeen tuli tekstari, jossa kerrottiin, että tililleni on tullut rahaa. Siis tälle paikalliselle tilille. No, kiitos, kiitos, viimeeksi tili onkin tullut heinäkuun 15. pv.

Mutta saapunut raha ei luonnollisestikaan ole palkka, ensimmäinen paikallinen palkka tulee todennäköisesti vasta lokakuun lopulla. Mutta nyt siis tähän eilen tulleeseen rahamäärään..

..summa täsmää ns. kalustemäärärahan kanssa. Hienoa. Tästä voi siis päätellä, että hotelliasuminen päättyy joskus. Hyvä, hyvä! Pikkuinen ongelma on tosin se, että minulle ei ole vielä tullut mitään tietoa, että minulla todellakin ON tili. Hakemuksen olen kyllä täyttänyt. En myöskään ole saanut ilmoitusta siitä, että pankkikorttini olisi noudettavissa Abu Dhabista (joillekin ilmoitus on tullut). Eli minulla on rahaa tilillä, jota minulla ei tavallaan ole. Raha on tarkoitettu huonekalujen ja kodinkoneiden ostamiseen uuteen kotiin, mutta uutta kotiakaan ei vielä ole. En siis tiedä, minkäkoisia ruokapöytiä, sohvia, helloja ja jääkaappeja ostaisimme. Mutta eihän sen väliä, koska näillä eilisillä rahoilla en voisi ostoksia maksaa, kun ei ole sitä korttia. No, ehkä asian voisi hoitaa konttorissa, paitsi että minullahan ei ole passia, koska asukasviisumiasiani on vireillä ja passin saa takaisin vasta viisumin myöntämisen jälkeen. Sen on kerrottu vievän 6 viikkoa. Kaksi niistä on jo mennyt. Tämä taitaa olla nyt tämmöinen paikallinen viritelmä säästämisen varalle. Pakkosäästämistä. Säästäminen sinänsä on hyvä asia, mutta siinä vaiheessa, kun saamme asunnon, jokunen huonekalukin olisi ns. kiva yllätys... ;)

Eli nyt näyttää sille, että jatkamme kuitenkin tätä hotelliasumista vielä tovin. Annetaan asunto-, kaluste- ja pankkiasioiden lepäillä nyt siis ihan rauhassa ja vietetään viikonloppua. Suunnittelimme käyvämme tänään yhdessä paikallisessa soukissa (ja huonekalukaupassa..) sekä keitaalla. Haaveissa on myös tehdä retki hotelliparvekkeelta näkyvälle vuorelle, Jebel Hafeetille. Meille suositeltiin sen päällä olevaa  hotellia ja sen ravintoloita etenkin auringonlaskun aikaan.

Ensimmäinen työviikko oli tosin niin raskas, että nyt on varmasti syytä panostaa myös lepäämiseen. Retkille on varmasti vielä paljon aikaa sitten tuonnempana. Säästetään siis niitäkin :)

Aurinkoa täältä sinne!

( M )

Töissä taas

Huomenna tulee täyteen viikko uudessa kotikaupungissa. Hämmentävää. Lähtö Abu Dhabista tuli nopeasti, noin kahden tunnin varoitusajalla. Reilu sadan kilometrin siirtymä tänne Omanin rajalle vei pikkubussilta reilut kaksi tuntia aikaa. Tunnelmat olivat odottavat.

Majoituimme hotelliin, jossa huone ensi alkuun täytti kaikki itoiveet, mutta todellisuus osoittautui toisenlaiseksi. Järkyttävä bassojumputus pauhasi siihen tahtiin koko yön, että ensimmäisenä yönä nukuin kokonaiset puolitoista tuntia. Tee siinä sitten se 'maailman paras ensivaikutelma' uudessa työpaikassa.. Ihmeen hyvin päivä kuitekin meni. Omat unit -kaverit ( = rinnakkaisluokanopet + muutamat muut) olivat valmistelleet asiat hyvin ja perehdyttivät meidät uudet tehokkaasti uuden koulun tapoihin. Tosin tavat ovat niin erilaiset kuin Suomessa, että oman arvioni mukaan noin puoli vuotta saattaa olla sopiva aika yrittää perehtyä työhön.. Huonekin vaihtui vielä kaksi kertaa, ensin hassusti vain kerrosta ylemmäs ja sitten iltamyöhällä vielä hotellin toiselle puolelle, vuoristomaisemiin.

Perjantai ja lauantai olivat vapaapäiviä, kuten täällä aina ja tositoimiin pääsimme sunnuntaina, kun oppilaat kiiruhtivat kouluun. Tai miten sen nyt ottaa. Aamulla vartin yli 8 paikalla oli 11 oppilasta, luokan oppilasmäärän ollessa 23. Puolen päivän aikaan oppilaita oli 17. Maanantaina paikalla oli jo 19 oppilasta ja tänään 22. Paikalliset opettajat kertoivat minulle, että on aivan tavallista, että viimeisimmät tulevat kouluun noin kuukausi kouluvuoden alkamisen jälkeen.Tätä odotellessa..

Tänään oli ensimmäinen ns. lukujärjestyksen mukainen päivä. Nyt käytössä on ensimmäinen lukujärjestysversio, ja ne tulevat muuttumaan vielä moneen kertaan, eli en tässä kommentoi asiaa sen enempiä. Sen verran totean, että kävin vararehtorin juttusilla omasta lukkaristani ja hänkin totesi, että 'Awful, dear!' (aivan kamalaa, kultaseni). Eli muutoksia on tulossa..
Sen verran kuitenkin jatkan lukujärjestyksestä ja koulupäivän rytmistä, että täällä meillä kaikilla oppilailla epuista (=viisivuotiaat) vitosiin (=suomalaisten kolkkien ikäisiä) on 35 oppituntia viikossa. Aika paljon, vai mitä? Päivä alkaa vartin aamunavauksella, joka on kovin erityyppinen, kuin mihih Suomessa törmää. Monta kertaa otetaan asentoa ja lepoa, lapset ovat suorissa jonoissa ja huutavat käskystä kovaan ääneen erinäisiä lauseita ja säkeitä, välillä marssitaan paikallaan ja välillä lauletaan kansallislaulu. Tämän jälkeen siirrytään luokkiin, joissa on pötköön kolme oppituntia. Sitten seuraa lounas, joka kestää 20 minuuttia. Lapsilla on joko eväät tai rahaa mukana, ostettavana on ollut popcorneja, pillimehua ja sämpylä. Eväinä näkyy olevan hyvin samantyyppistä 'sapuskaa'. Tähän väliin lähetän terveisiä edelliselle ryhmälleni Suomeen, joilla oli niiiiiin kauniit ruokailutavat, että kaikki kehuivat heitä asian tiimoilta! Että tervetuloa tänne toimimaan vertaistukena liki samanikäisille tytöille ;)
Kanttiinista ( Ruokalasta) siirrytään luokkaan, jossa on kaksi oppituntia pötköön ja sen jälkeen seuraa päivän ainoa välitunti, joka kestää 10 minuuttia. Ulkoilu tapahtuu polttavan kuumalla (vielä toistaiseksi päivälämpötila yli 40) sisäpihalla. Välkän jälkeen on vielä kaksi tuntia putkeen ja koulupäivä päättyy klo 14 siihen, että bussilaiset kerääntyvät bussijonoihin ja muut omien luokkatunnusten kohdalle odottamaan hakijoita. Hakijoina on usein perheen sisäkkö tai lastenhoitaja, mutta toki myös äidit hakevat lapsia koulusta.

Nyt omat ajatukset ovat vielä ihan sekaisin tästä aloituksen tuomasta jännityksestä ja stressistä sekä uuden opettelusta, en kovin hyvin pysty erittelemään asioita toisistaan. Sen voin todeta, että työ täällä on hyvin erilaista, mihin Suomessa olen tottunut, ja monet käytännön asiat ja koulunpitoon liittyvät seikat tehdään sanoinko eriskummallisesti, mikäli vertaisin Suomeen. Mutta ei ehkä ole hyvä verrata, tämä on eri maa, eri manner, täällä on luonnollisesti myös eri tavat. Mutta on täällä jotain samaakin: monet tietävät, että minulle lähteminen toviksi pois omasta koulustani oli erityisen vaikeaa sen vuoksi, että opetettavanani oli komen vuoden ajan ollut aivan mahtava ryhmä, luultavasti maailman ihanimmat lapset :) Luonnollisesti tänne tullessa mietin, minkälaisia tenavia täällä kohtaan. Ja ilokseni voin todeta, että olipa manner mikä tahansa, lapset ovat lapsia, ja kohdalleni on täälläkin osunut mainio ryhmä. Huvittavaa on se, että moni heistä muistuttaa kovasti edellisessä ryhmässä olleita tyttöjä. Olo on siis siltä osin kotoisa. Ja tänään, kun kokeilimme ekan kerran pientä näyttelemistä, tuli sama tunne kuin jos olisin ollut jokaviikkoisella edellisen ryhmän esitystunnilla.

Nyt taidan rentouttaa itseni ja pulahtaa uimaan. Kello on nyt 18.40 ja noin kymmenen minuuttia sitten tuli pimeää, ei vielä ihan pimeää, mutta sen verran hämärää, että katuvalot syttyivät. Eli juuri hyvä hetki uinnille.

Katsotaan, saisinko lähipäivinä muutaman kuvankin tänne :)

( M )

Se vähän laadukkaampi paikka

Maanantai on hyvä retkipäivä, se on todettu jo moneen kertaan. Niin tälläkin viikolla. Hyppäsimme taksiin ja hurautimme kurkistamaan, minkälainen onkaan se vähän laadukkaampi paikka, rakennuskustannuksiltaan maailman toiseksi kallein hotelli, Emirates Palace.

Paikkaa voi todella lämpimästi suositella tällä suunnalla liikkuville. Hauskaa on se, että kuka tahansa voi tulla hotellille nauttimaan vaikkapa kupillisen kullalla kuorrutettua kahvia, tai käyskentelemään hotellin pihamaalle. Hotellin ensimmäisessä kerroksessa voi suhteellisen vapaasti kierrellä ja katsella, tai istahtaa jollekin kymmenistä sohvaryhmistä. Pääsymaksuja ei ole. Sisääntullessa turvamies toki kurkkaa taksiin, ja jos tämän seulan selvittää, on luvassa mukava parituntinen kultaa, kristallia, marmoria ihaillen ja pysähtyneen ajan tunnelmasta nauttien.

Ensimmäisessä kerroksessa on myös mitä ihanin kahvila, josta saa toki lämpimiäkin ruokia. Me tilasimme 'Iltapäiväteen', toinen otti juomaksi kullalla kuorrutetun kahvin ja toinen kamelinmaitocappucinon. Alkupaloina oli pieniä suolaisia piiraita, sitten lajitelma 'voileipiä', vähän hanhenmaksaa, suolaisia pikkuannoksia, sconseja, ja lajitelma erilaisia miniatyyrileivoksia. Lopuksi tarjoiltiin 24K kullalla kuorrutettu sulkaafondant. Hintaa tällä ylellisellä teehetkellä oli noin 50€. Ehkä hivenen kallista, mutta toisaalta taas ei, jos vertaa keskiverto huoltiksen pahvimukikahviin ja kelmusämpylään sekä vesipullolliseen. Helposti siihenkin heilahtaa parikymppiä.

Tässä linkki virtuaalikierrokselle ja seuraavassa kuvakatsaus meidän retkellemme.

Sisään, olkaa hyvät!

 West Wing, länsisiipi. Rakennushan on kilometrin leveä.

 Näkymä uuteen hyperkeskustaan

 Itäsiiven puoleisia suihkulähteitä

 Raput, melko kuumaa graniittia

 Kyllä, se on kultaa.

 Länsisiiven ensimmäinen pikkuaula.

 Kultaajalla on täällä töitä riittänyt. Katot päällystetty paksulla lehtikullalla.

 Tänne oli melko mukavasti tavoitettu ranskalaista art deco -tunnelmaa.

 Kongressitilan eteisaula.

 Pääaula, sisäänkäynti huoneisiin.

 Pääaulan marmorilattialla ei kurajälkiä näy.

 Leveää, kiiltävää, upottavaa.

 Terassilta näkyy Marina Mall. Tuolta tornista kurkistettiin vähän maisemia viikonloppuna.

 Hotellin 1,3 km:n pituinen yksityisranta.

 Rantapaviljonkeja

 Kiiltää se kulta pihalle asti..

 Saisiko olla kultainen IPad tai IPhone? Viikkorahat jonoon!

 Uusien palmujen istutuspäivä. Viljelykausihan on täällä nyt aluillaan.

 Alkupalat

 Kultacappucino. Tässä ravintolassa / hotellissa käytetään vuosittain 5 kiloa 24K kultaa RUOKIIN!!!

 Sandwich, scones, leivokset, marmeladit

 24K silattu suklaafondant

Pieni siivu kahvilan reunalta












Suosittelemme!

( M )