Tänään onkin sitten aika pitkään aikaan viimeinen päivä Suomessa. Huomenna herätään ihan muualla, tai ei välttämättä. Riippuu siitä, saako koneessa nukuttua.
Olen kovasti odotellut sitä 'Mitä ihmettä me ollaan tekemässä?' -tunnetta ja lähtöpaniikkia, mutta se ei nyt vaan näy vielä olevan saatavilla. Ihan hyvä. Aika moni on kysellyt jännityksestä ja sen määrästä, mutta vastauksen antaminen on hivenen haastavaa. Laukut ovat olleet jo niin pitkään (moneen kertaan) pakattuina ja kaikki asiat hoidettuina, että lähtö tuntuu helpolle ja odotetulle. Tottakai se jännittää, miten asiat rullaavat sitten perillä. Pikkuisen tätäkin jännitystä on lieventänyt se tieto, että meistä suomalaisista ensimmäiset ovat saapuneet perille tänä aamuna ja kaikki oli mennyt paremmin kuin hyvin. Hienoa.
Pieni vastoinkäyminen meille tosin ilmeni eilen, kun yritin saada meidät tsekattua lennoille. Ensimmäinen väli, Helsinki - Berliini, menikin ihan näpsäkästi, mutta Berliini -Abu Dhabi ilmoitti sitkeästi datavirhettä. Tunnin sähköpostineuvottelu Air Berlinin servicetiimin kanssa tuotti tuloksen, että Abu Dhabiin meneville lennoille ei voi tsekata etukäteen, vaan vasta tiskiltä. Jaapa jaa. Tämä tieto tyydytti hetkisen, kunnes samoilla lennoilla lähtevä kollega ilmoitti, että check in toimi lopulta moitteettomasti. No, pitäydymme alkuperäisessä (tai toisessa) suunnitelmassa ja tsekkaamme kentältä.
Blogin ensimäinen Suomiosuus päättyy nyt tältä osin tähän. Seuraavaa postausta tehdään sitten sieltä, missä yölämpötilatkin ovat yli 30 astetta. Toivotaan, että pääsen postaamaan mahdollisimaan pian eli toivottavasti hotellista löytyy toimiva nettiyhteys. Se kun ei ihan joka paikassa ole itsestään selvää.
Kaikkea hyvää teille!! Me pärjätään kyllä!!
( M )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti