Rillit huurussa

Aamuvarhain saavuimme Abu Dhabiin. Aurinko oli juuri nousemassa. Ilma oli kuin lehmän henkäys, yli 30 jo auringon noustessa.

Kentällä toiminta oli systemaattista ja nopeaa, maahantuloviisumiin napsahti leima ja kas, myös palkka alkoi juosta samasta napsautuksesta eteenpäin. Hyvä niin.
Meidät Beriliinin kautta lentäneet opettajat perheineen majoitettiin Abu Dhabi islandilla olevaan Crowne Plaza hotelliin. Meidän huone on kymmenennessä kerroksessa, näkymä kohti vastapäisiä pilvenpiirtäjiä. Ei merinäköalaa, mutta onneksi hotellin katolla kahdennessakymmenennessä kerroksessa on uima-allas. Pitänee testata lähipäivinä.

Vaikka miten mielikuvittelee tätä ilmastoa, oli ainakin meille tämä lämmön tuntu aivan valtava yllätys. Kun tulee sisätiloista pihalle, kuuma ilma lehahtaa aallon lailla vastaan, mutta ihmeellisintä on kosteus. Rillit menevät pitkäksi aikaa huuruun, mikä on meitä huvittanut suuresti, sillä vastaavalla tavalla rillit ovat huurtuneet aiemmin vain talvipakkasella ulkoa sisään tultaessa.

Jo tänä aamuna pääsimme nauttimaan hotellin käsittämättömästä aamupalasta. Mitä haluaisin?? No, sitä varmasti on saatavilla. On pitkä tiski lämpimiä ruokia, oma iso tiski vihanneksille, oma leikkeileille, oma säilötyille vihanneksille, leipätiski, juguttitiski, myslibaari, murobaari, hillopöytä, vastapuristettujen mehujen saareke (mm. vesimelonimehua, mangomehua...), tuoreiden hedelmien (viipaloituja, kuorittuja) tiski, kokonaisten hedelmien saareke, kakkupöytä, croissanttiski ja mitä vielä? Jotain saattoi unohtua. Kylläpä kelpaa :) Kahvit tai muut lämpimät juomat valmistetaan tilauksesta.

Pitkien päiväunien jälkeen teimme retken kadun toiselle puolelle kioskille hakemaan SIM-kortteja puhelimeen. Tämä osoittautui hivenen hankalaksi, sillä minun passi otettiin tänään 'haltuun' asukasviisumin käsittelyajaksi. Ystävällinen kioskinsetä kuitenkin heltyi ja myi meille Miehen passikopiota vastaan 2 SIM korttia. Nyt parasta aikaa yritämme aktivoida niitä ja ehkä sitten huomenna pääsemme lataamaan niille rahaa / aikaa ja saamme myös netin toimimaan ns. omin voimin. Nyt onneksi hotelli piffaa ilmaisen netin.

Illalla kävimme pällistelemässä Abu Dhabi Mallilla. Siellä oli ehkä kaikki kaupat, mitä voi kuvitella. Väsyneet maalaiset kulkivat pää pyörryksissä. Emme siis kyenneet ostoksille, paitsi ostamaan ruokaa: lammasta. Kaksi annosta tykötarpeineen alkukeitossa ja kokiksella kustansi euroissa noin 18 euroa. Ja ruoka oli hyvää. Ostarille menimme taksilla. Matka kesti noin 10 minuuttia, ja olisi maksanut 1,6 euroa, mutta toki 'tasarahataateli' -meiningillä hinta oli 2 euroa. Tätä ei voi kuin ihmetellä, etenkin kun on tottunut vaikkapa Helsingin 2,80 kertataksaan.

Huomenna iltapäivällä teemme koko opeporukalla (perheineen) retken Suureen Moskeijaan, jossa on vaikka mitä maailman suurinta. Siitä sitten tuonnempana. Sen jälkeen menemme syömään 'paikallista' ruokaa. Täällä tosin paikallinen on usein intialaista, libanonilaista tai muuta sen tyyppistä.

Mitä voisi sanoa yhdellä sanalla 15 tunnin perusteella?
Käsittämätöntä!!!

Voikaa hyvin.

(M)

ps. Oli tarkoitus laittaa myös kuvia, mutta  enpä nyt tällä kerralla laitakaan, otetaan vähän parempia niin sitten :)

Vähiin käy

Tänään onkin sitten aika pitkään aikaan viimeinen päivä Suomessa. Huomenna herätään ihan muualla, tai ei välttämättä. Riippuu siitä, saako koneessa nukuttua.

Olen kovasti odotellut sitä 'Mitä ihmettä me ollaan tekemässä?' -tunnetta ja lähtöpaniikkia, mutta se ei nyt vaan näy vielä olevan saatavilla. Ihan hyvä. Aika moni on kysellyt jännityksestä ja sen määrästä, mutta vastauksen antaminen on hivenen haastavaa. Laukut ovat olleet jo niin pitkään (moneen kertaan) pakattuina ja kaikki asiat hoidettuina, että lähtö tuntuu helpolle ja odotetulle. Tottakai se jännittää, miten asiat rullaavat sitten perillä. Pikkuisen tätäkin jännitystä on lieventänyt se tieto, että meistä suomalaisista ensimmäiset ovat saapuneet perille tänä aamuna ja kaikki oli mennyt paremmin kuin hyvin. Hienoa.

Pieni vastoinkäyminen meille tosin ilmeni eilen, kun yritin saada meidät tsekattua lennoille. Ensimmäinen väli, Helsinki - Berliini, menikin ihan näpsäkästi, mutta Berliini -Abu Dhabi ilmoitti sitkeästi datavirhettä. Tunnin sähköpostineuvottelu Air Berlinin servicetiimin kanssa tuotti tuloksen, että Abu Dhabiin meneville lennoille ei voi tsekata etukäteen, vaan vasta tiskiltä. Jaapa jaa. Tämä tieto tyydytti hetkisen, kunnes samoilla lennoilla lähtevä kollega ilmoitti, että check in toimi lopulta moitteettomasti. No, pitäydymme alkuperäisessä (tai toisessa) suunnitelmassa ja tsekkaamme kentältä.

Blogin ensimäinen Suomiosuus päättyy nyt tältä osin tähän. Seuraavaa postausta tehdään sitten sieltä, missä yölämpötilatkin ovat yli 30 astetta. Toivotaan, että pääsen postaamaan mahdollisimaan pian eli toivottavasti hotellista löytyy toimiva nettiyhteys. Se kun ei ihan joka paikassa ole itsestään selvää.

Kaikkea hyvää teille!! Me pärjätään kyllä!!

( M )

Lentoon

Onneksi on sähköposti. Ei tarvittu loppujen lopuksi kuin 15 tuntia kahden ihmisen lentolippujen saamikseksi. Kyllä, sanoissa on lievää sarkasmia. Onneksi jo etukäteen oli tiedossa, että liput tuskin yhdellä yrittämällä osuvat kohdalleen. Voi siis sanoa, että olimme valmistautuneet. Mutta silti..

Näin se sitten meni:
V=Virkailija M=Minä (M)

V: Tässä lippuvarauksenne. Varmistakaa.
M: En voi varmistaa. Mies puuttuu. Lähetän ohessa kopiot miehen passista, väestörekisteriotteesta sekä vihkitodistuksesta.

Kahden tunnin kuluttua:
V: Tässä lippuvarauksenne. Varmistakaa.
M: Hienoa. Kaikki kunnossa. Voitte lähettää liput.

Kahdentoista tunnin kuluttua:
M: En ole saanut lippuja.
V: Lähetän ne tänään.
M: Hienoa.

Puolen tunnin kuluttua:
V: Liitteessä lippunne. Varmistakaa.
M: En voi varmistaa. Liitteet ovat täysin tyhjät!!!

Puolen tunnin kuluttua:
V: Liitteessä lippunne. Varmistakaa.
M: Hienoa, kaikki kunnossa. Varmistan. (Jätin sanomatta, että viestissä ei ollut liitteitä, vaan liput olivat koko pitkän viestiketjumme jatkona..)

Ja mitä niissä lipuissa sanotaan?
Sanomme Suomelle heiheit keskiviikkona 28.8.
Ensin matkaamme Berliiniin, jonne olisin niin kovasti halunnut tänä kesänä mennä vähän pitemmäksi ajaksi kuin nyt kahdeksi tunniksi ;)
Berliinistä jatkamme uuteen kotimaahan ja saavumme Abu Dhabiin torstaiaamuna paikallista aikaa klo 6.

Aikainen lintu madon nappaa vaikka hiekkalaatikosta..??

(M)

 

Lämpenee??

Peukalot on jo pyöritelty lähes sijoiltaan ja matkalaukku pakattu viiteen kertaan.

Odotellessa keksittiin tehdä pieni etelärannikon kierros ja käydä tarkistamassa ystävien uusi ihana koti Porkkalassa.

 Lounaalla alkuruoka meinasi mennä väärään kurkkuun, kun puhelin ilmoitti, että ensimmäiset suomalaiset ovat saaneet lippunsa ja lentelevät kohti uutta kotimaata ensi keskiviikkona. Meillä ei lippuja vielä ole, mutta tieto siitä, että osa tietää lähtöaikansa minuutilleen on nostanut omaakin jännitystä ja odotusta entisestään. Keskittymiskyky on näitä nykyjä ominaisuus, jonka olemassaolosta ei ole mitään tietoa..

(M)

Kodittomat

Tänään napsahti kolme viikkoa kodittomuutta täyteen.

Aika tuntuu todellista pidemmälle. Epätietoisuus, odottaminen ja lievä keskittymiskyvyn puute moninkertaistavat minuutit. Keskustelupalstoilla notkuu opettajia eri mantereilla odottamassa omia lentolippujaan ja kyselemässä, onko joku jo liput saanut. Tieto siitä, että osa pohjoisamerikkalaisista lentää huomenna lisää omaa odottamisen tuskaa. Minkälainen paniikki siitä syntyykään, kun joku meistä suomalaisista kertoo saaneensa liput? En ehkä halua tietää..

Tässä odottelun vellovassa olotilassa on varmasti sopiva hetki kiittää kaikkia niitä rakkaita sukulaisia ja ystäviä, jotka ovat auliisti jakaneet oman kotinsa meidän kanssamme. Kiitos!!! Toivottavasti voimme vastavuoroisesti olla avuksi tulevaisuudessa.

Jatkamme (lippujen) odottelua. Muilta osin kaikki hyvin :)

(M)

Jossittelua

Niinhän se on, että kun on tovi ylimääräistä aikaa, se kannattaa käyttää jossitteluun. Niin nytkin. Tällä kertaa jossittelen blogimme nimestä.

Blogin aloittaminen vaikutti hyvältä ajatukselta. Ystävät ja läheiset saavat helposti tietoonsa, mitä meille kuuluu ja voivat muodostaa jonkinlaisen kuvan arjestamme hiekkalaatikolla. Itse säästyy todennäköisesti suuremmilta nivelkivuilta, kun ei tarvtise kirjoittaa samaa asiaa sataan sähköpostiviestiin.

Mutta mikä nimeksi? Ehdotuksia esitettiin, kannatettiin ja hylättiin tasaiseen tahtiin. Kyllästymisen kynnyksellä nimeksi tuli mikä tuli. Olkoon. Se on ihan hyvä.

Vai onko? Kävi näet niin, että nimijossittelu on kiihtynyt viime lauantain jälkeen. Vietimme iltaa viihtyisässä voimalamiljöössä mukavassa seurassa, johon kuului myös ystävämme, blogitohtori  Vesuvio, joka luonnollisesti ensi töikseen päästi ilmoille Sen Parhaan Nimen: Handful of Sand. Ajatusta ei huononna nimen taustalta löytyvä Kymenlaaksolaisyhteys (Peer Gynt). Aijai, joillakin leikkaa paremmin kuin Fiskarsilla.

Mutta pidetään nyt se mikä valittiin.
Ja tarkastetaan vaihteeksi sähköposti. Ettei vaan ne lentoliput makoile siellä.

(M) 

Joko joko??

-No joko?
-No ei vielä.
-Eikö mitään??
-No ei.
-No onpas kummaa!! Miten se voi olla noin???
-No niin no, enpä tiiä, on vaan.
-On kyllä erikoista!!
-Jaa..

Lentolippuja siis odotellaan. Eivät ole  tulleet. Nyt on hyvä hetki viettää totaalilomaa. Paitsi että kaiken aikaa korvat tötteröllä kuulostellaan, josko sähköposti pirahtaa.
Kun tuttu piraus kuuluu, sisälmykset sikin sokin avaan sähköpostin. Postissa useimmiten kysellään, joko lentoliput ovat tulleet...

Pitäisiköhän taas tarkistaa s-posti??

( M )