Matkalla

Näköjään se menee niin, että mitä kiireempää on työrintamalla, sitä harvemmin tupsahtaa teksti blogiin. Liki kuukauden postaustauosta voi päätellä sen, että kiirettä on riittänyt. Töistä kotiin tullessa on jo useamman kerran käynyt niin, että päiväunet kutsuvat..

Ja kiireenä tuntuu jatkuvankin. Tulevalla viikolla saan luokkaani arviointiraadin pisteyttämään opetustani, sen jälkeen täytän puolenkymmentä lomaketta työhöni, ammatilliseen kasvuuni ja pedagogiseen kehittymiseeni liittyen ja sitten viikon kuluttua sunnutaina koko pakettia arvioidaan ja puntaroidaan isossa keskustelussa. Ajatus siitä, että on jatkuvan numeerisen arvioinnin kohteena itse, on hivenen outo ja vieras, samoin vieraana pidän nyt uutena lanseerattua sähköistä arviointijärjestelmää, joka omalla tavallaan pakottaa pitämään joka ikisestä opetussuunnitelmassa mainitusta asiasta kokeen tai useamman kokeen. Sitten kone omalla tavallaan arpoo lapsen arvosanan, kunhan ensin kaikki emiraattimme opettajat ovat tikanneet omat rastinsa ja arvosanansa sisään. Arvosanan arvonnan perustekijänä käytetään Gaussin käyrää. Eli koko emiraatin lapset laitetaan samalle käyrälle ja naps vaan, sieltä se arvosana sitten noin kuukausi arviointien tekemisen jälkeen löytyy. Ja tällä menetelmällähän se saattaa olla hyvinkin erilainen, kuin mitä opettaja oli ajatellut. Varmasti suomalaiselle opettajalle yksi haasteellisimmista seikoista täällä on luopua omasta lapsilähtöisestä toimintatavastaan ja sovittautua täysin brittiläiseen malliin, joka perustuu yhdenmukaisiin testeihin ja faktoreihin, sekä hyvin behavioristiselta haiskahtavaan oeptussuunnitelmaan. Täällähän tätä vallitsevaa mallia kyllä kutsutaan lapsilähtöiseksi.. Rohkenen olla hiukan eri mieltä.

Mutta se työstä. Siitä toki voisi puhua loputtomasti, mutta tässä vapaapäivän aamussa hellin itseäni ja vaihdan aihetta. Aioin näet alunperin kertoa muutamalla sanalla ja kuvalla niistä nykyisen kotimaan kohteista, joissa olemme piipahtaneet. Täällä todellakin voi piipahtaa melkein minne vaan, kun maa on niin pieni. Kahden tunnin ajomatka vie jo melkolailla maan päästä päähän.

Jo Suomessa haaveilin siitä, että pääsen uittamaan varpaitani Intian valtamereen, Fujairahin rannoille. Ja niin pääsinkin. Matkalla poikkesimme vuoristossa Friday -marketille ostamaan makuuhuoneeseen matot. Kartturina olin silmä tarkkana, mistä kohdasta käännymme ja yllätys olikin valtaisa, kun Friday market olikin ihan tiellä. Yhden nypyn ja mutkan jälkeen moottoritiellä alamäessä oli motarin kahta puolta jos jonkinlaista kojua ja myyntimiestä. Siihen vain sitten auto parkkiin ja tinkimään..

Matot ostettuamme jatkoimme matkaa ja puolen tunnin kuluttua saavuimme Fujairahiin. Suuntasimme ensin Corniche roadille eli rantakadulle etsimään lounaspaikkaa ja katsemaan ensi vaikutelmia tästä merestä, jota emme olleet aiemmin nähneet.

Olin lukenut muutamasta kirjasta ja nettijulkaisusta, että parhaat rannat löytyvät Fujairahista hieman Omaniin päin, Kalbasta. Niinpä suuntasimme Khor Kalbaan. Siellä totesin, että kerrankin kaikki, mitä oli kirjoitettu ja sanottu, piti paikkansa. Aivan ihanat rannat ja upea maisema.

Rantamatkailusta innostuneina valitsimme tutustuttavaksi myös toisen rantakaupungin, Ras al Khaimahin, joka sekin on sekä kaupunki, että yksi emiraateista. Ras al Khaimah on "toisella rannalla", sillä, jota meilläpäin usein kutsutaan Persianlahden rannikoksi, mutta joka ymmärrettävistä syistä on täällä Arabianlahden rannikko.

Jos vertaan näitä kahta paikkaa, niin Fujairah on selvästi vauraampi ja siistimpi paikka. Sehän on myös nykyisen kotimaamme suurin satamakaupunki ja isojen öljysäiliöiden määrä on uskomaton. Ras al Khaimah on pikkuisen rempallaan, ainakin yleisten rantojen lähettyvillä. Toki sielläkin on huikea moderni keskusta pievenpiirtäjineen. Tällä kerralla vain kurkkasimme keskustaan, sillä olimmehan lähteneet rannalle retkelle.

Sellaisia reissukuvia tällä kerralla. Olemme käyneet muutamia kertoja myös Dubaissa sekä huikealla aavikkosafarilla. Niistä vaikkapa sitten seuraavaksi lisää :)